Vai että melkein kolme kuukautta? Kuolinko ehkä stressiin ja kurjuuteen vai suljinko itseni epähuomiossa ulkovarastoon? Leikkasinko peukaloni irti ja hylkäsin keittiön ja kokkaamisen sekä tarttumisotteen loppuiäkseni? Tulinko hulluksi, otin äkkilähdön Kirgisiaan, menetin toisen jalkani sodassa ja jäin rampana keräämään rahaa paluulippuun mutta jäinkin kiinni leipävarkaudesta eräänä kauniina lauantaina varomattomuuttani ja lojun nyt Tokmokin vankilassa mädäntyen homeessa niinko paraskin persikka juuri sinä aamuna ko sen aikoo syyä?
No ei, en vaan jaksanu päivittää. Välillä ei jaksa kaikkia yhtäaikaa, välillä pitää nukkua monen tunnin päiväunia ja katsoa kymmenen jaksoa Frasieria putkeen. Kauhisteleppa siinä sitten vaan, typerä robottiyhteiskunta jossa laiskottelua ei sallita, minä ajattelin sen sijaan pysyä järjissäni kaikin mahollisin keinoin. Anteeksi en pyydä, musta tuntuu että oon pyytänyt itteäni anteeksi ihan tarpeeksi jo tähän mennessä. Mutta sentään uusittu layout on, katsokaas vain. Ylhäällä olevan kuvan laitteli
Sanna, aivan mussukka on. Ja kuva on kanssa, tietty.
Sitten muihin aiheisiin. Olin joku aika sitten, varmaankin marraskuun lopulla, thaimaalaisen ruoan viikonloppukurssilla, siellä josta taisinki mainita joskus aikaisemmin. Ennoo ikänä syöny niin tulista ruokaa ko siellä. Hyvänen aika, en ees Tiennyt että kalakeitosta voi saada niin tulista. Opin muutamia uusia juttuja siellä menneissäni ja sain uutta intoa ja inspiraatiota, vaikka lähinnä se pieni thaimaalainen nainen siellä kokkasikin ja me muut vaan katottiin ja auteltiin. Sen kurssin avulla löysin myös Kauppahallista pikkuruisen itämaisen ruokakaupan joka on nyt uusin riemunaiheeni. Myyjät on aivan huippuja, siellä myydään kaikenmaailman kalakastikkeita ja Pad Thaita ja vesipinaattia ja vaikka mitä ja keskiviikkosin tulee Thaimaasta vihanneksia. Mutta se on salaisuus, hyssys. Ja ettepä arvaa mitä kuvassa on. Ei, ei herneitä ainakaan.
Sen lisäksi pikakelauksessa tänään muun muassa: sain kirjotusten tulokset, leikkasin tukkani lyhyeksi, taistelin omituisen ihosairauden ohitse, opin soittamaan uuden pianokappaleen, epäonnistuin karvaasti macaroneissa, olin suklaakurssilla, tein jouluostoksia ja meillä syödään jouluaattona sorsaa. Aika jännää, en usko koskaan ennen syöneeni sorsaa. Ehkä sillä oliki joku tarkotus ettei Herkku myyny ankkaa eikä kanaa kokonaisena.
Aa aivan, ihan yhtäkkiä tuli siis joulukuu. Toisinaan minusta tuntuu etten oikein pysy missään mukana enää. Aika kulkee ohi, minä vain nukun hereillä. Tänäänki on maanantai. Olisin voinu vannoa että nyt on viime lauantai. Ja missä välissä kävi niin että jouluaatto on ylihuomenna? Myöskin, hassua miten asiat muuttuu. Sellasiin suuntiin joita ei osaa arvata, joita ei nää tulevan. Niistä vähäisin on se, että typerä viiden euron arpajoulukalenteri antoi meille vain viisi euroa takasin.
Ah, loma. Saahan nyt vihdoin levätä ja nukkua, saahan? Käperryn kerälle koko lomaksi keräämään voimia, kysykää maustemyyjältä jos ette löydä oikeaa ovea. Tai kysykää Tokmokista yksijalkaista. Eihän sitä koskaan tiedä.
So this is Christmas
And so this is Christmas
A very merry Christmas
Vai että melkein kolme kuukautta? Kuolinko ehkä stressiin ja kurjuuteen vai suljinko itseni epähuomiossa ulkovarastoon? Leikkasinko peukaloni irti ja hylkäsin keittiön ja kokkaamisen sekä tarttumisotteen loppuiäkseni? Tulinko hulluksi, otin äkkilähdön Kirgisiaan, menetin toisen jalkani sodassa ja jäin rampana keräämään rahaa paluulippuun mutta jäinkin kiinni leipävarkaudesta eräänä kauniina lauantaina varomattomuuttani ja lojun nyt Tokmokin vankilassa mädäntyen homeessa niinko paraskin persikka juuri sinä aamuna ko sen aikoo syyä?
Sitten muihin aiheisiin. Olin joku aika sitten, varmaankin marraskuun lopulla, thaimaalaisen ruoan viikonloppukurssilla, siellä josta taisinki mainita joskus aikaisemmin. Ennoo ikänä syöny niin tulista ruokaa ko siellä. Hyvänen aika, en ees Tiennyt että kalakeitosta voi saada niin tulista. Opin muutamia uusia juttuja siellä menneissäni ja sain uutta intoa ja inspiraatiota, vaikka lähinnä se pieni thaimaalainen nainen siellä kokkasikin ja me muut vaan katottiin ja auteltiin. Sen kurssin avulla löysin myös Kauppahallista pikkuruisen itämaisen ruokakaupan joka on nyt uusin riemunaiheeni. Myyjät on aivan huippuja, siellä myydään kaikenmaailman kalakastikkeita ja Pad Thaita ja vesipinaattia ja vaikka mitä ja keskiviikkosin tulee Thaimaasta vihanneksia. Mutta se on salaisuus, hyssys. Ja ettepä arvaa mitä kuvassa on. Ei, ei herneitä ainakaan.
Aa aivan, ihan yhtäkkiä tuli siis joulukuu. Toisinaan minusta tuntuu etten oikein pysy missään mukana enää. Aika kulkee ohi, minä vain nukun hereillä. Tänäänki on maanantai. Olisin voinu vannoa että nyt on viime lauantai. Ja missä välissä kävi niin että jouluaatto on ylihuomenna? Myöskin, hassua miten asiat muuttuu. Sellasiin suuntiin joita ei osaa arvata, joita ei nää tulevan. Niistä vähäisin on se, että typerä viiden euron arpajoulukalenteri antoi meille vain viisi euroa takasin.
Ah, loma. Saahan nyt vihdoin levätä ja nukkua, saahan? Käperryn kerälle koko lomaksi keräämään voimia, kysykää maustemyyjältä jos ette löydä oikeaa ovea. Tai kysykää Tokmokista yksijalkaista. Eihän sitä koskaan tiedä.
