Rainy day lament, except without the lament.

Tänään New Yorkissa sataa. Ja kun sanon että sataa, sataa ihan tosissaan. Tuulee ja sataa ja on kylmää ja vähän hämärää ja takuulla kastuu jos ei juokse piiloon sisälle tai oo varustautunut sellasella sateenvarjolla, joka ei käänny ympäri jokasesta tuulenpuuskasta. Kävin hakemassa Meze Grillistä lounasta, joka on ilmeisesti ihan vastikään avannu ovensa 55th streetille, ja vaikka sinne on vain ehkä kahenkymmenen minuutin matka ja jopa muistin sateenvarjon (vaikkakin kääntyilevän), kastuin aika huolellisesti.

Täällä on muuten hassua ja toisaalta ihanaa se, että vaikka täällä matka kestäis kävellen puoli tuntia, mikä olis Oulussa jo melkein nihkeän rajoilla, onki täällä oikeestaan enempi hauskaa eikä ees välttämättä huomaa että meni puolituntia kävellessä. Tai niinko eilen, ehkä tunnin matka Macy'sille kävellen enkä ees huomannu, ihmekö tuo jos väsytti illalla ko kävelin molempiin suuntiin. Mutta täällä on niin paljon kaikkea tarkkailtavaa, ettei ehi kyllästyä matkalla. Tai sitten se vaan johtuu siitä ko on uuessa paikassa. Siitä huolimatta, se on valtavan kivaa ja toivon ettei se mee ohi.

Mutta mennäänpä vähän taaksepäin. Kävin tosiaan Macy'silla eilen. Voi valtava minkä kokoinen laitos. Yheksän kerrosta, Yheksän, ja sen lisäksi kellarikerros. Jo kuutoskerroksessa alko naurattaa että ei kai täällä kertakaikkiaan Voi olla enää kovin montaa kerrosta. Oli niin paljon kaikkea etten jaksanu ees yrittää löytää mitään, kävelin vaan kerroksesta toiseen. Ja mun harmikseni siellä ei ollu ruokaosastoa, olis ollu hauska käyä jossaki ihan tavallisessa amerikkalaisessa supermarketissa. Tosin, niitä taitaa olla vaan Manhattanin ulkopuolella. Paluumatkalla kävin hakemassa Starbucksista jugurttia ja eksyin hassuun raitapaitakauppaan, jossa ei kuitenkaan oikein ollu mitään.

Toisekseen, hain tänään tosiaan Meze Grillistä, uudesta pikaruokapaikasta, lounasta. Se oli yleisestiottaen melko viksu paikka ja henkilökunta oli kovin mukavaa porukkaa. Niillä tilaus hoidetaan niin, että ite kootaan oma annos aineksista, jotka on laareissa tiskin takana. Otin kanaa salaattipedillä ja päälle tomaattia, fetaa ja oliiveja ja hummus-lime-kastikkeen. Oli melko mausteista ja hyvää sinänsä, ei kuitenkaan ihan niin hyvää mitä ootin. Ja kasviksia olis saanu olla minusta vähän enempi verrattuna lihamäärään.

Hmm, miksiköhän en kuvannu näistä mitään. No, ottakaa lohutukseksi Times Square - tosin, kuva valehtelee, ei Times Squarella oo tollasta määrää kaikkea. Siellä on vielä paljon, paljon enemmän.

The untold story of the story already told

So, what am I up to these days?

Well, I flew to New York.

Tosin, sen te kaikki jo varmaan suunnilleen tiesitteki. Mutta jos joku Ei vielä tiennyt, niin joo, tulin tänne tasan viikko sitten, asustelen äidin ystävän luona Manhattanilla Upper West Sidella ja vastineeksi ruoasta ja nukkumapaikasta ja kaikesta muusta auttelen kotitöissä ja siivoilen ja muuta sellasta kodinhoitajan hommaa. Paluulippu on 17. joulukuuta. Ite asiassa tuo kuva tuossa ylhäällä on näkymä mun ikkunastani, asutaan 15. kerroksessa. And so far, I'm delirious. Ette usko minkälainen tämä eka viikko on ollut. Summaa hyvin jos sanon että Ranskassa en ikimaailmassa olis tuntenut oloani näin kotosaksi tai innostuneeksi vaikka olisin jääny sinne maailman loppuun asti. Haha, go figure. Mutta niin se vain on.

On valtavan ihana huomata, että täällä kaikki tosiaan on niin kuin kaikki leffat ja telkkarisarjat antaa ymmärtää. Täällä tosiaan on keltasia takseja ihan jokapaikassa kokoajan, ovissa tosiaan on nupit, hot dogeja todella myydään kadunvarsilla vähän melkein joka kulmassa, puhelinvastaajasta todella kuulee viestin samalla kun se jätetään siihen. Times Square tosiaan on täynnä neonvaloja ja isoja ruutuja joissa välkkyy mainokset ja mitä ikinä saattaa kuvitella ja Central Parkissa tosiaan kulkee hevoskärryjä, ite asiassa se ei oo millään tavalla jokapäiväsestä poikkeavaa. Välillä ajaa ohi niin pitkiä limusineja, että ne täytyy kuvata kahteen eri kuvaan kun yhteen ei mahdu, ja matkalla kauppaan saattaa vahingossa joutua keskelle tunnetun telkkarisarjan kuvauksia. Jotkut kaupat on tosissaankin auki 24/7 ja jotkut talot tosissaan on niin korkeita, että niskansa melkein niksauttaa jos yrittää nähä miten korkeita. Ja siltikään ei kyllästy eikä oo pettynyt, vaan hullun innoissaan ja ilahtunu aina ko hoksaa jonkun uuden asian, joka pitää paikkansa.


En edes tiedä, mitä pitäisi kertoa. Kysykää, niin kerron. Central Parkiin on noin 10 minuutin matka, Whole Foodsiin ehkä vartin. Kyllä, täällä on kaasuhella ja voin ylpeänä kertoa että osaan käyttää sitä. Aika on seittämän tuntia jälessä, mutta kyllä tämä jetlag tästä on jo tasottumassa. Ei, vielä ei ole syksy, mutta ihan ihan kohta on. Eilen käytiin jonkun taidenäyttelyn avajaisissa johon meille tuli postissa kutsu. Se oli mielenkiintonen näyttely ja mukava kattoa, se keskitty paperinleikkaustaiteeseen. Tänään taas oli ultimate quest: löytää hot dog stand, joka myy paahettuja kastanjoita. Näin sellasen joku päivä sitten, mutta kuka enää muistaa missä se oli. En löytänyt, pahus. Etsinnät jatkuvat mitä pikimmiten. Sen sijaan kaikissa, joka ikisessä, myytiin isoja lämpimiä pretzeleitä.

Stay tuned! More adventures next time! Which, hopefully, will be soon.


Ps. Sanna, mulla on ilo ilmottaa, nyt kun lopulta tosiaan oon täällä ja tarkkaillut tilannetta, että se tämä eräs ystäväsi on kyllä totaalisen väärässä Nykin suhteen. Ei ole sieluton ja kolkko, sinnepäinkään.