Thursday, December 24

Christmas time is here


Näin kellon tullessa kohta yksi jouluaattoyönä, mulla on ilo toivottaa teille hyvää joulua. Säästin tätä kuvaa ihan jouluaattoa varten. Kuva on ehkä kurja, mutta Rockefellerin kuusi itessään on New Yorkilaisille ilmeisesti joku niin joulun merkki etten olis oikeestaan mitään muuta kuvaa voinukkaan laittaa tänään.

Ottakaahan vielä tämä.

Christmas time is here
Happiness and cheer
Fun for all that children call
Their favorite time of the year
Snowflakes in the air
Carols everywhere
Olden times and ancient rhymes
Of love and dreams to share
Sleigh bells in the air
Beauty everywhere
Yuletide by the fireside
And joyful memories there
Christmas time is here
We'll be drawing near
Oh that we could always see
Such spirit through the year


Hyvää joulua, kultaset.

Wednesday, December 23

The unfortunate adventures of someone sick

Hyvänen aika, tajusin juuri että tämä joulukalenterihan loppuu huomenna. Kylläpä joulukuu meni vauhilla. Palaankohan taas vahingossa siihen entiseen yks päivitys kuukautta kohden -päivitystahtiin? Se jäänee nähtäväksi.

Tuossa kuvassa koristeluita Bryant Parkista. Meidänki joulukuusi kotona aika monena vuotena on näyttäny vähän tuolta, ko koristeita on ollu niin paljo että kuusta hädintuskin ees näkyy sieltä koristeiden alta. Tosin, mulle jäi vähän hämäräksi että onko tuolla nuiden koristeiden alla edes yhtään mitään, vai onko se pelkästään niitä? Tuo lumi ei ainakaan oo oikeeta lunta nähnykkään. Hassut amerikkalaiset, ainakaan koristeluissa ei koskaan säästellä.

Onnistuin muuten sairastumaan. Senkin Suomen pahuksen hyytävä ilmasto, en kai minä mitään osannut varautua. Ja uskaltakaapa vaan tulla sanomaan ettei kylmällä oo mitään tekemistä flunssan kanssa.

Tuesday, December 22

All things good

Haa, tänään mulla onki teille ihan oikeasti joulunen kuva, mikä on sinänsä hyvä juttu koska joulu on ihan koohtaa. Mikä on tosi outoa. Mutta tässä siis kuva eräästä kauppakeskuksesta ihan siitä läheltä missä asuttiin. En kykene muistamaan paikan oikiaa nimiä, koska se millä me kotona siitä aina puhuttiin oli "se whole foods talo columbuksella", koska se oli iso kauppakeskus Columbus Circlella, jonka alakerrassa oli Whole Foods. Sinne laitettiin joskus joulukuun alussa (tai marraskuun, en muista) tällaset tähet roikkumaan katosta, joissa sitte vaihtu eriväriset valot ja soi joululaulut koko keskuksessa. Niitä oli ihan hauska kattoa liukuportaissa mennessä Whole Foodsiin, piti vaan varoa ettei kaadu siinä ylöspäin tuijotellessa.

Voi Whole Foods. Se oli hurjan mukava grocery minusta. Nytki ko mietin tuota tuli vaan mieleen se miltä siellä tuoksu ja minkälaisia kuulutuksia siellä kuulu. Jugurttihylly ja baagelit kaapeissaan. Kahvitiski. Suklaapöytä.

Tällä hetkellä tuntuis siltä, että olis hurjan hauskaa mennä takasin - mutta ehkä vielä mieluummin jonkun kanssa. Oon nyt niin nauttinut kaikkien teiän ihanien seurasta jotka oon ees ehtiny vielä tapaamaan, ja olin lähes unohtanu miltä se tuntuu. Saispa teiät kaikki sellasina taskukokosina, nii mulla ei olis ikinä hätää missään.

Monday, December 21

Chaos in my bedroom


No niin, vaikka siis oonki jo saapunut takas Suomeen, jatkan näitten New York -kuvien postailua. Eikä vähiten siksi että kotona oleminen muuttuu päivä päivältä omituisemmaksi. Mitä enemmän nään taas ystäviä ja mitä lähemmäs joulu tulee, sitä vähemmän tajuan olevani täällä. Saa nähdä miten tänään, oon menossa Sannan kotiin käymään ja luulen varmasti että se on unta.

Ulkona sataa lunta. Ensimmäistä kertaa tällä aikaa ko oon ollut täällä. Näyttää hurjan kauniilta.

Joulu on ihan pian! Aak!

Sunday, December 20

I'll be home for christmas

Haa! Oon elossa! Lentokone ei tippunu enkä myöhästyny siitä ja sain jollain ihmeen kaupalla kaikki tavarat tänne suht ehjinä ja tallessa ja myös minä ite suht ehjänä ja tallessa, vaikkei kotimatka ehkä ollukkaan mikään hauskin kokemus. On ollu melko hullunmyllyä nämä muutamat viime päivät, ja en sit tietenkään oo ehtiny koneelle ja tästä joulukalenterista puuttuu nyt niinko ehkä tosi monta luukkua. Sorry for all the inconvnience.

On melko hassua olla taas täällä. Vielä hassumpaa on se, miten ei ymmärrä että tosiaan on täällä ja joku ihana rakas jota on ollu hirveä ikävä on vieressä, koska on niin monta kertaa nähny unta kotiintulosta ja muusta. Mutta kyllä se tästä vähä vähältä alkaa iskeytyä tajuntaan.

Ja niin, rakkaat ystävät, haluan tosi kovasti nähä teitä, mut elkää pahastuko jos en ehi ihan heti, joulu tulee ja mua riepotellaan vähän joka suuntaan. Terveisin ennoo vieläkään purkanu matkalaukkua kunnolla enkä oo ollu kotona ko ehkä nukkumassa kaks yötä ja nytki on just kohta kiire lähtä tapaamaan jotakin.

Yritän pitää päivitystahtia yllä. Stay tuned.

Wednesday, December 16

Aagh in a horry can't talk wish me luck see you on the other side

Haluaa sanoa että on kiire kiire kiire, voitin tappelun matkalaukkua vastaan ja sain sen jopa kiinni, toinen asia tosin on se että hädintuskin jaksan nostaa sitä mutta "you're a strong finnish lesbian, you'll pull through", niinko Khris sano eilen. En ehkä ehi/voi pitää kalenteria yllä ennen perjantaita, mut heti kun ehdin niin laitan jotakin.

Uhhuh, viimenen päivä. Hullua.

Ps. Ella, anteeksi kamalasti, mutta vaikka kuinka yritin en ehtinyt hakea sulle kirjastoa. Pahoillani.

Tuesday, December 15

Walnut paste and espresso pod

Huaa apuaa miten myöhä on, mutta ehdimpäs vielä saman päivän aikana! Tänään kävin vähän epäonnisen sattuman takia Chinatownissa ja Little italyssa, joka ei loppujen lopuksi ollutkaan niin epäonninen sattuma, koska oli hurjan hauska päivä. Tosin, nyt illalla yritin pakata eikä siitä tullut yhtään mitään vaikka sainkin lisäkassin. Huomenna uusi yritys, toivottakaa onnea.

Kuivattuja merimakkaroita purkissa. Enemmän kaikkea kuin koskaan haluaa syödä.

Sunday, December 13

Sing fat lady, sing

Keräsin eilen ylimääräset takkini ja kenkäni ja huivini eteisestä. Näin illalla lentokoneen ikkunasta, ko olin jo sammuttanu valot. Sanoin Maikille heipat ko se lähti DC:hen enkä nää sitä enää ennen lähtöä. Kaivettiin mulle toinenkin laukku että saan kaiken pakattua. Pesen huomenna tummia vaatteita, ettei tartte viiä pyykkikasaa kotiin. Ostin eilen viimesen jugurttipurkkini täällä.

Lähtö on niin lähellä. Olo on rauhaton.

Tässä jotakin muuta.

Saturday, December 12

Gingerbreadmen, take 2

By popular demand (e.g. Sanna's), here's a picture of all the gingerbread men (and pigs and trees) we did. Turns out the punk aunt was in fact the one with the suspicious apron.


Luulen etten sano yhtään mitää nuista muista paitsi tuosta pallopunkkaritädistä. Se ei ehkä näin ylhäältä näytä miltään, mutta oikeasti nuo pallot on todellakin palloja. Max kysy että ai onko se syönyt herneitä ja tennispalloja ja kerto tarinan miten se oli pienenä piirtäny röntgenkuvan tontusta, jonka vatsassa oli rivi herneitä. Siispä, saanen esitellä vihreätukkasen punkkaritätiröntgenpiparin, joka on syönyt paljon herneitä ja tennispalloja. Sen sijaan siinä vieressä olevan tähden voitte jättää huomiotta, taiteellinen näkemykseni taisi saada jonkun hetkihalvauksen siinä kohtaa. Sitten taas tuo kiemurainen possu on melkein niinko se lihakartta, tiiättekö, josta näkee mikä kohta on mitäkin lihaa - jos vähän siristää silmiä ja käyttää mielikuvitusta.

Aijaa, siitäpä taisi sittenki tulla piparipellillinen kommenttiraidalla. Enjoy.

Friday, December 11

Eleven pipers piping

HAA! Kattokaa! 11! Tämän postauksen myötä tässä kuussa on eniten postauksia kuukaudessa koko tämän blogin olemassaolon aikana! Hahaa, ei sittenkään kuihtunut pois koko blogi, ei sittenkään! This pleases me. Tämähän oliki melko mahtavan hauskaa, ite asiassa, jonka olin ihan kokonaan unohtanu. Sen kunniaksi saatte sen minkä aioin laittaa eilen, mut Sting kiilasi edelle.

Piipareita. Sain vihdoin eilen koristeltua ne toissapäivänä illalla and fun was had. Tässä kuvassa ei tietenkään näy niitä kaikkein hirveimpiä joille repeilin koko illan, niinko vihreetukkanen punkkaritäti ja se yks jonka pilkullinen essu oli lievästi epäilyttävä. (Ja ei, kyllä meidän keittiö on ihan tasainen eikä ollenkaan niin vino ko mitä kuva antaa ymmärtää.)

Myöskin, täällä on nyt virallisesti Kylmä. Kävin hakemassa lounasta joku aika sitten ja tuuli on niin jäinen että itkettää. Tosin, oon varma että Suomeen palattuani itken vielä kovemmin, koska joulusta on ennustettu ihan hurjan kylmää ja en haluaaa.

Thursday, December 10

If on a winter's night

Toisina päivinä ei vaan oo mitään kirjotettavaa ja sitten höpisee tyhjiä. Toisina taas.. Well, see for yourselves (if you can, sorry for the awful picture).


Sting was warm. And calm. And seeing him was so worth the two-hour wait out in the cold. Oh yes.

Wednesday, December 9

It's like déjà vu

Jatkokertomus: olin tänään metrossa menossa kampaajalle, ja mies joka istu mun viereen kysy että montako pysäkkiä Chinatowniin. Vastasin että ei mitään tietoa, muistaen eilisen seikkailut.

Niin, menin sitten kampaajalle. Harmi ettei koko kampaajakäynti eikä mikään siihen liittyvä saanu aikaan läheskään samanlaista iloa ko se, että uskalsin ylipäätään soittaa sinne. Mutta no, onneksi aina voi lohduttautua sillä, että kasvaa se tukka takasin.

Here, have a bad picture of shoe shiners in the Grand Central Terminal. Seems like they didn't have very good day, either.

Tuesday, December 8

Moon over New York


Tässä, ottakaa ensin kuva. Staten Island, viime tiistai.

Today I failed in life. Olin kovasti menossa Chinatowniin ja hetken etsimisen jälkeen löysin oikean metroaseman ja oikean metrolinjan. Jäin pois Little Italyssa, joka on Chinatownin yläpuolella, koska Chinatowniin ei oikeastaan mene metroa suoraan. Sitten kävelin, mielestäni hyvinki oikeaan suuntaan. Ja kävelin. Ja kävelin vähän lisää, ja sit yhtäkkiä Hudson tuli vastaan. Sit mietin että hetkinen, eihän Hudson nyt Täällä pitäis olla, sehän on toisella puolella kaupunkia, mut ei ollu karttaa ja ajattelin että no jospa käännyn vaikka tästä, jospa tämä tie veisi Chinatowniin. Sit kävelin vähän lisää ja vähän lisää, ja sit vielä vähän lisää. Sit löysin jonkun metroaseman ja siellä on aina kartat joista näkee millä asemalla on, ja olin jossain Aivan muualla. Tietenkin sit oli jo pimeää ja mennyt tunti tai pari, eikä ollut mitään mieltä lähtä enää kävelemään sinne Chinatowniin.

No, lopulta menin sit Fairwayhin ja ostin lempparimysliäni ja muutamaa maustetta mukaanotettavaksi, mitä ennoo nähny Suomessa. Josta saadaankin mukava aasinsilta: sattui tänään Fairwayssa niin, että kahviosastolla myyjä sattu kysymään että tarttisinko apua ja voiko se laittaa jotain kahvia mulle pussiin, ilmeisesti lingeroin minuutin liian pitkään niiden kahvisäkkien luona. Sitten tuli yhtäkkiä mieleen kysyä Caribu-kahvia, mitä ennoo nähnyt täällä missään, koska sitä kai myy vaan tietty kahvilaketju, johon ennoo täällä törmännyt. Myyjä näytti hämmentyneeltä eikä ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse ja pyysi toistamaan monta kertaa. Tämä sattuu jo ties kuinka monennetta kertaa, koska aina sillon tällön meen kauppaan ja kysyn jotain ihan ihme kummaa mitä millonki tarttisin, mitä mulle ei tietenkään osata osottaa, koska se on jotain mistä ne ei oo koskaan Kuulleetkaan, niinko vaikka xylitol-purkka. Oon varma että jos asuisin täällä pitkään ja kävisin aina samassa kaupassa, ei multa pian kyseltäisi enää ollenkaan että tarttenko apua.

Monday, December 7

Seven swans a-swimming

En oo ihan varma että pidän tästä käänteestä irrelevanttiin täällä blogissani. En jotenki jaksa keskittyä tarpeeksi että kokoaisin ajatuksia tarpeeksi, että saisin jotain kauhean yhtenäistä aikaan. Mutta kertokaa ihmeessä, mitä te tykkäätte näistä joulukuun postauksista tähän mennessä? Kun teitä nyt vaikuttaisi siellä sittenkin olevan.

Tänään päätin että joulukuun seittämäs ansaitsee kuvan jonka kävin ottamassa muutama tunti sitten, ja sen jälkeen irrelevanteista irrelevanteimman: listan asioita, joka ei vaadi mua ajattelemaan niin paljoa että kaikki liittyisi yhteen. Paitsi että hei, tehdäänkö siitä sittenki what's hot what's not just nyt! Haa hei, tehdäämpä sittenkin.

What's hot:
- Nuo lumihiutaleet! Ne oli ihan mahtavia, valtavan kauniita ja sit välillä oli musiikkia ja ne sytty ja sammu tietyn kaavan mukaan. Tältä siis näytti tänään Rockefeller centerissä, ko lopulta pääsi kyynärpäimään tiensä kaikkien niiden ihmismassojen läpi. Oli siellä myös se kuusi, sen valot sytytettiin viime keskiviikkona, mutta eipäs sitä vielä.
- Se, että meillä tässä pienessä suomalaisessa kodissa joulu on varsin ihastuttavan ajoissa - tänään paistettiin kinkkua ja tehtiin uunijuureksia ja sienikastiketta. Tämä lähinnä sen takia, ettei täällä oo kukaan tekemässä saatika syömässä kinkkua sit jouluaattona. Uunijuureksista olin ihan erityisen ylpeä, koska jopa Nil-- Eee, Max, oli niistä ihan valtavan impressed ja kehui kovasti.
- Peppermint bark. Tummaa suklaata, jonka päällä valkosta, jonka päällä piparminttuhilettä. Oh nom.
- Soitin tänään kampaajalle! Uskalsin soittaa kampaajalle! Soitin nykissä englanniksi kampaajalle!
- Ne lokerot, joihin meillä tulee alakerrassa posti, ja Louis, mies joka etsii paketit varastosta, jos niitä on tullut.
- Maikki ja Max. En voi muuta sanoa. Välillä aina itkettää miten valtavan ystävällisiä ne on.
- Jelly Bellyt yhäkin. Aijai.
- Eräs syvempi miete, jonka ansiosta täältä lähteminen on vähemmän vaikeaa.
- Yllätyksellinen palkka, jota luulin ettei enää tulekkaan, mutta tuli silti ja nyt voin ostaa mekon. Tai villatakin. Tai jotain muuta mitä vielä haluaisin, kutenn.. kuivattuja chilejä. Vaahtokarkkeja.
- Timessä oli arvostelu The Princess and the Frogista, ja ylistivät maasta taivaaseen. Oli mukava lukea että siitä tykätään noin yleisestikin.

What's not:
- Se, että just nyt kun oon saanut ensimmäisen ystäväni täältä, just nyt ko oon ollu täällä sen verran kauan että tunnen voivani olla täällä kotona lähes miten tykkään, tarkottaen ettei mulla oo sitä tunnetta että haluaisin piiloutua huoneeseeni tai salata mitään (ei täällä tosin oo ollukkaan paljon ollenkaan, toisin ko Ranskassa) eikä muutakaan sellasta, just nyt ko tuntuu että alan reipastua ja rakastua tähän kaupunkiin yhä enemmän, mun täytyy lähteä kotiin. Niin. Pyllystä.
- Se, miten paljon mun oikeaan jalkaterään sattuu ko kävelen.
- Se, etten millään muista mitä kaikkea oikeasti haluan vielä tehdä täällä, en myöskään mitä mun pitää hankkia mukaan täältä. Listoista ei jostain syystä oo kauheesti apua tällä kertaa.
- Se, etten millään ehdi tehdä kaikkea mitä vielä haluaisin tehdä.
- Se, etten vieläkään osaa vastata "good how are you" ko multa kysytään että mitä kuuluu.
- Se, etten koskaan ehi juoda yksin maitopurkillista loppuun ennen viimestä käyttöpäivää. Hyvä maito hukkaan menee.
- Paahtimien surkeat puhdistussysteemit. Miksei kukaan keksi hyvää ja helppoa tapaa puhistaa paahin muruista. Se vetojuttu ei tasan auta yhtään mitään, ettäs tiedätte.

Plus extra: Max harjottelee ranskaa olohuoneessa jonkun tietokoneohjelman kanssa ja kuolen nauruun täällä omassa huoneessani. Ei siksi etteikö se osais, mutta sen takia ko se tahallaan hassuttelee. Tietokone ensin toistaa l'anglais, Max sanoo l'anglais. Sitten toistetaan jotakin muuta, sitten tietokone kysyy "can you say english in french?", Max sanoo "no.". Tietokone sanoo "non, monsieur" ja pyytää toistamaan, Max sanoo "no mössö".

Sunday, December 6

Six geese a-laying

Hassua, miten täällä joulukuu on ihan erilainen. Niinko vaikka tänään, itsenäisyyspäivänä, ei täällä tietenkään ollu mitään muuta ko tavallinen sunnuntai. Haha, muistan toissaitsenäisyyspäivän ja Vilinan lakkiaiset päivää sitä ennen ja miten loskasta oli ulkona sillon ja ne hassut joulukuusikengät joita pidin sillon. Ja Valkealinnan ja kirjastohuoneen. Sitten taas, en muista viime itsenäisyyspäivästä yhtään mitään. Vaikka saattaa olla että viime vuonna oli se lumimyrskyitsenäisyyspäivä. Tosin, se saatto myös olla kolme vuotta sitten.

Haha, voi mikä mahtava mummo minusta vielä joku päivä tulee. Mun muistelut kuulostaa nyt jo samalta entä isoäitini. Tai Mannyn isän. Mutta siitä huolimatta on hassua ajatella, millasta Suomessa on nyt. Täällä kyllä tuntuu joululta ja ajattelen sitä vähän kokoajan ja joka paikassa on jotakin (välillä tosi omituisia) joulusta, mutta se tuntuu jotenkin eriltä entä Suomessa.

Siitä huolimatta että Suomen itsenäisyyspäivä ei oo täällä mitään, edes tässä pienessä suomalaisessa kodissa, leivottiin pipareita yhdessä ja se oli hauskaa. Viime päivät on myös olleet ihan hullun kylmiä, kai mun täytyy mennä hakemaan ne lapaset sieltä Union Squarelta ellei tämä pian tästä muutu lämpimämmäksi. Vaikka Suomessa ne täytyy olla joka tapauksessa.

Sitten jotakin, joka ei liity aiheeseen yhtään mitenkään. Olkaa hyvät, joulukuun kuudennelle kuva. Ja hyvää itsenäisyyspäivää, jos niin vaaditaan.

Saturday, December 5

Is that "Wet Mitten" you're wearing?

Tiiättekö, tänään täällä tuli taivaalta sellasta outoa valkosta kylmää märkää möhnää. Tuli kyllä vähän ikävä niitä lapasia mitkä näin eilen Union Squaren Christmas fairilla, mulla ei oo täällä hansikkaita ollenkaan mukana. Mut oli sitä kaunista kattoa, silti. Lumisadetta.

Mietin pitkään minkä kuvan tänään laittasin, ennenko löysin tämän arkistoista.

Tämä oli ihan mahtava paikka. Niinko ravintola nenälle. Nenäravintola. :D Se oli hajuvesikauppa, mutta tavallisten hajuvesien sijaan siellä oli esimerkiksi vanhalta kirjastolta tuoksuva hajuvesi, vaahtokarkeilta tuoksuva hajuvesi, märältä lapaselta tuoksuva hajuvesi, palavilta lehdiltä haiseva hajuvesi.. Kaikkea ihan huippua, ja melkein kaikki tuoksu just siltä mitä niistä luvattiinki. Russian Caravan Tea oli aika ihana, mutta vähän liian sitruunainen, ja päädyin lopulta In the Libraryyn. Se on alussa vähän liian vaniljainen, mutta muuttuu aika pian juuri siksi mitä ootinki siltä. Toisaalta taas, olis mahtavaa voida sanoa, että "I'm wearing A Room with a View", mutta se ei ollut niin hyvä ko olisin toivonu. Kyseinen parfyymi, siis. Tai oikeestaan, se ei ollut sellanen ko olisin toivonu sen olevan.

Myöskin, maailman pienin maailma, pienenee aina ko tapaa jonku uuden. Tuolla oli töissä erään hurjan hyvän ystäväni hurjan hyvän ystävän paras ystävä. Ehkä aika kaukana silti, mutta ei sittenkään - ajatellen kuinka paljon ihmisiä maailmassa kuitenki on.

Tänään oon myöskin innoissani koska tapasin eilen jonkun. Tapasin! Täällä! Minä! Voitteko uskoa! Harmi vain että oon lähössä kotiin jo niin pian - enää puolitoista viikkoa. Itkeänauraa.

Friday, December 4

I think it's going to rain today


Ja tänään vuorossamme Tavallista Elämää New Yorkissa osa monta. Olin eilen kävelemässä iltasella sitten Joe's Pubille Vienna Tengiä kattomaan ja just ko olin päässy miettimästä että mitähän tässä nyt keksisi ko sisälle ei pääse ainakaan vielä kahteen tuntiin, saavuin siinä samassa Union Squarelle ja kävelin vahingossa suoraan mielenosotukseen. Ja kuinka sattukaan, osottivat mieltä homoseksuaalien avio-oikeuksista. Liityin joukkoon hetkeksi ja buuasin muiden mukana senaattoreille jotka oli äänestäneet juuri sitä avio-oikeuslakia vastaan.

Toivon että olisin saanu otettua paremman kuvan. Mutta onneksi tuosta saa ihan tarpeeksi selvää mitä oli meneillään. Eilen oli muutenki ihan hupsu päivä, sattu kaikenlaista. Ja entä Vienna? Millasta oli, kysytte? Oh, god. I don't think have any words to express anything of it at all. So let's end this to a more pensive thought, like Vienna did.

"Broken windows and empty hallways
A pale dead moon in the sky streaked with gray
Human kindness is overflowing
And I think it's going to rain today"

Thursday, December 3

It's so beautiful here, she says, this moment now, this moment now


Haa, kerrankin ajoissa! Ko siellä Suomessaki on vielä kolmas päivä ihan, tarkotan.

Olin äsken syömässä lounasta parvekkeella ja vaikka on joulukuu, täällä on ihan keväinen valo ja keväisiä pilviä. Koko ikänsä Suomessa asuneena joteki olettaa että kaikkialla muuallaki talvi on harmaa ja kylmä ja pimeä. I shall miss this.

Tälle keväiselle joulukuun kolmannelle päivälle mulla on teille tuo värikäs valokuva tuossa ylhäällä, ettei teilläkään tarttis olla niin kylmää ja harmaata, sekä pieni hupsu runo jonka keksin eilen ripustaessani pyykkejä. Kuvassa on mömssejä (M&M) mömssikaupassa, siellä rivikaupalla mömssejö seinänpitusissa putkissa, joista sai sitten päättää ihan ite että mitä ottaa ja kuinka paljon. Näytti hauskalta.

Sitten se runo. Be gentle, se on erilainen mitä joskus aiemmin runot tykkäsi olla.

"I wish I had a friend
who'd live a floor up or down
a few doors to the left
or a couple blocks away
who'd knock on my door
in a morning or two
late breakfast in mind
or to whom I'd pay a visit
on long rainy nights
to whom I'd sometimes bring
"just a little something I baked
perhaps too much for just one"
or hot chicken soup
when winter turns rough
maybe sometimes we'd
have tea by the fire
or in the café nearby
while there'd be a blizzard outside
I could go to her
and she could come to me
whenever there was a need
to see that other one
living the floor up or down
a few doors to the left
or a couple blocks away
and never have to doubt
it being the proper time
but instead of all this sharing
and talking with someone
I always breakfast solo
and have tea with no-one."

Toisinaan täällä on vähän yksinäistä. Mutta tänään, voi tänään, tänään Vienna Teng on täällä New Yorkissa Alex Wongin kanssa illalla, ja kaikeksi onneksi mulla on sinne lippu. Looking forward to it.

Till tomorrow, my faithful nonexistant readers!

Wednesday, December 2

Shake shake mama

Heyy guess what you all, today you're in for a treat! Aika monta viikkoa sitten, ko syksy oli vasta aluillaan ja ulkona pärjäsi ilman takkia, olin kävelyllä Washington Square parkissa ja siellä oli niin jammaava miesryhmä, että otin niistä videopätkän siinä mennessäni. Sit muistin sen tässä tänään, kavoin esiin valokuvasekamelskasta ja tässä se on! Harmikseni en osaa kertoa yhtään että ketä olivat, mut jos joku tunnistaa niin I'd be more than pleased to hear.

Siispä, hyvää joulukuun toista. Vaikka siellä se taitaa olla jo kolmas.

Tuesday, December 1

Almost there - at the point when you realize you need to spice things up a bit.

No mutta, hyvänen aika, ollaampa sitä taas onnistuksekkaasti hylätty tämäkin poloinen, huomaan ma. Luulen että kaikki maholliset selitykset olemattomalle päivitystahdille on tässä blogissa käyty läpi ehkä jo ainaki kahdesti, enkä siis aio alkaa siihen enää ollenkaan. Sen sijaan oonkin keksiny jotaki paljon hauskempaa: mitä sanoisitte joulukalenterista?

Kyllä, hyvitykseksi vähäsistä New York -kuulumisista mietin laittaa tänne päivittäin jouluun asti jotakin täältä. Valokuvan, tarinan, videopätkän - mitä vain sitten saankin päähäni. Reasonable, no?

Mutta jos nyt haluatte kuitenkin tietää, niin joo, täällä menee hyvin ja joo, en halua lähteä ja joo, mulla on kaikkia ikävä. Joo, on myös jo melko myöhä, siispä tänään taidan laittaa vain jotain lyhyesti. Tässä siis ensimmäiselle päivälle. Täällä tosiaan vielä on 1. joulukuuta. Jotain hyvää aikavyöhykkeistäkin.


5th Avenue muuttuu ehkä vielä vähän ihmeellisemmäksi joulukuussa, ko suurin osa kaupoista laittaa omanlaisensa jouluaiheiset näyteikkunansa pystyyn. Tämä jättiläismäinen kirjotuskone paperineen jotka ei tee järkeä ja korppi ilahduttivat mua hurjasti eilen ko olin kävelyllä. Vaikka täytyy myöntää että viereisen ikkunan mursunpäinen mies sai mut jopa nauramaan ääneen. Mutta tämä kirjotuskone oli kivempi silti. Oonko ainut jolla tulee Linnunradan käsikirja mieleen tuosta toisiksi alimmaisesta?

Täällä on muutenkin aika mukavaa sinänsä joulun kannalta, joka paikka on niin täynnä joulua ja se alotetaan niin aikasin, että vaikkei lunta olekkaan on silti sellanen tunne että joulu on tulossa. Vaikken tajuakkaan mihin marraskuu meni.