Monday, December 7

Seven swans a-swimming

En oo ihan varma että pidän tästä käänteestä irrelevanttiin täällä blogissani. En jotenki jaksa keskittyä tarpeeksi että kokoaisin ajatuksia tarpeeksi, että saisin jotain kauhean yhtenäistä aikaan. Mutta kertokaa ihmeessä, mitä te tykkäätte näistä joulukuun postauksista tähän mennessä? Kun teitä nyt vaikuttaisi siellä sittenkin olevan.

Tänään päätin että joulukuun seittämäs ansaitsee kuvan jonka kävin ottamassa muutama tunti sitten, ja sen jälkeen irrelevanteista irrelevanteimman: listan asioita, joka ei vaadi mua ajattelemaan niin paljoa että kaikki liittyisi yhteen. Paitsi että hei, tehdäänkö siitä sittenki what's hot what's not just nyt! Haa hei, tehdäämpä sittenkin.

What's hot:
- Nuo lumihiutaleet! Ne oli ihan mahtavia, valtavan kauniita ja sit välillä oli musiikkia ja ne sytty ja sammu tietyn kaavan mukaan. Tältä siis näytti tänään Rockefeller centerissä, ko lopulta pääsi kyynärpäimään tiensä kaikkien niiden ihmismassojen läpi. Oli siellä myös se kuusi, sen valot sytytettiin viime keskiviikkona, mutta eipäs sitä vielä.
- Se, että meillä tässä pienessä suomalaisessa kodissa joulu on varsin ihastuttavan ajoissa - tänään paistettiin kinkkua ja tehtiin uunijuureksia ja sienikastiketta. Tämä lähinnä sen takia, ettei täällä oo kukaan tekemässä saatika syömässä kinkkua sit jouluaattona. Uunijuureksista olin ihan erityisen ylpeä, koska jopa Nil-- Eee, Max, oli niistä ihan valtavan impressed ja kehui kovasti.
- Peppermint bark. Tummaa suklaata, jonka päällä valkosta, jonka päällä piparminttuhilettä. Oh nom.
- Soitin tänään kampaajalle! Uskalsin soittaa kampaajalle! Soitin nykissä englanniksi kampaajalle!
- Ne lokerot, joihin meillä tulee alakerrassa posti, ja Louis, mies joka etsii paketit varastosta, jos niitä on tullut.
- Maikki ja Max. En voi muuta sanoa. Välillä aina itkettää miten valtavan ystävällisiä ne on.
- Jelly Bellyt yhäkin. Aijai.
- Eräs syvempi miete, jonka ansiosta täältä lähteminen on vähemmän vaikeaa.
- Yllätyksellinen palkka, jota luulin ettei enää tulekkaan, mutta tuli silti ja nyt voin ostaa mekon. Tai villatakin. Tai jotain muuta mitä vielä haluaisin, kutenn.. kuivattuja chilejä. Vaahtokarkkeja.
- Timessä oli arvostelu The Princess and the Frogista, ja ylistivät maasta taivaaseen. Oli mukava lukea että siitä tykätään noin yleisestikin.

What's not:
- Se, että just nyt kun oon saanut ensimmäisen ystäväni täältä, just nyt ko oon ollu täällä sen verran kauan että tunnen voivani olla täällä kotona lähes miten tykkään, tarkottaen ettei mulla oo sitä tunnetta että haluaisin piiloutua huoneeseeni tai salata mitään (ei täällä tosin oo ollukkaan paljon ollenkaan, toisin ko Ranskassa) eikä muutakaan sellasta, just nyt ko tuntuu että alan reipastua ja rakastua tähän kaupunkiin yhä enemmän, mun täytyy lähteä kotiin. Niin. Pyllystä.
- Se, miten paljon mun oikeaan jalkaterään sattuu ko kävelen.
- Se, etten millään muista mitä kaikkea oikeasti haluan vielä tehdä täällä, en myöskään mitä mun pitää hankkia mukaan täältä. Listoista ei jostain syystä oo kauheesti apua tällä kertaa.
- Se, etten millään ehdi tehdä kaikkea mitä vielä haluaisin tehdä.
- Se, etten vieläkään osaa vastata "good how are you" ko multa kysytään että mitä kuuluu.
- Se, etten koskaan ehi juoda yksin maitopurkillista loppuun ennen viimestä käyttöpäivää. Hyvä maito hukkaan menee.
- Paahtimien surkeat puhdistussysteemit. Miksei kukaan keksi hyvää ja helppoa tapaa puhistaa paahin muruista. Se vetojuttu ei tasan auta yhtään mitään, ettäs tiedätte.

Plus extra: Max harjottelee ranskaa olohuoneessa jonkun tietokoneohjelman kanssa ja kuolen nauruun täällä omassa huoneessani. Ei siksi etteikö se osais, mutta sen takia ko se tahallaan hassuttelee. Tietokone ensin toistaa l'anglais, Max sanoo l'anglais. Sitten toistetaan jotakin muuta, sitten tietokone kysyy "can you say english in french?", Max sanoo "no.". Tietokone sanoo "non, monsieur" ja pyytää toistamaan, Max sanoo "no mössö".

5 comments:

graffitihead said...

Elä ota huonolla, mutta nuo not-listan kaks viimeistä on musta ihan uskomattoman mieltälämmittäviä asioita. Piristää aina kun ihmisellä on asiat niin hyvin että listaa mielummin levänpaahtimien puutteista kuin velkavankeudestaan tai avioerostaan. Että ei, ei se elämä aina kaikilla porstuaan paskaa kippaa. <3

No mössö aaaargh! Tuli pastaa nenästä.

Maaret said...

Tiedän, olin itekki aika ilonen ensinnäkin siitä, miten lyhyt not-listasta tuli ja siitä, että niistäki mitä siinä on, on osa jotain maito meni pilalle tai muuta pientä. Sometimes life's just that good.

Anonymous said...

Sä selvästi tarvit mut sinne juomaan sun maidot : D Ostin toissapäivänä purkin (punasta<3) maitua ja join sen heti D8 Mutta ei hätää, ostin eilen uuden purkin : )

Kyllä, maitopurkit on jännintä täällä Suomessa : P Himottaako tulla takas?<3

Maaret said...

Oi kyllä nyt himottaa tulla takasin aivan uudella tasolla XD Kuulostaa niin houkuttelevalta tämä Suomeenpaluu että huh. Iltaisin mulla on tapana tuijotella ikkunasta West End avenueta ja taloja sen varrella ja itkeä henkisesti.

Mut no, onneksi te kaikki ootte siellä. Ja äiti. Ja sinä. Ja. Ainii sain sut kirjeen eilen ja se oli hurjan ihana, kiitos <3

Anonymous said...

Jei, mä jo pelkäsin et kamala postimonsteri olis syöny mun kirjeen : P Tuo henkisesti itkeminen kuullostaa hauskalta. Pitää kokeilla : DD Eilen oli jännä päivä, pelattiin aapelissa. 20 minuuttia, ja sitten Hannan kone suuttu. Sitten pelattiin Trivial Pursuitia pari tuntia. Ja niitten äiti hakkas meijjät D8 Ja mä tiesin kalkkarokäärmeen!!! Joo, eli näin jännää täällä, kokeillaan varmaan tänään Miisan koneella sitä aapelia kun Miisa menee fantsuun.

Näin susta unta, olin nukahtanut pystyyn suihkuun koulutunnilla (????) ja sit sä olit yhtäkkiä Suomessa. Soli hämärää, en kyseenalaistanut vaan suutelin sua 5 minuuttia xD

Olis siistiä nukahtaa pystyyn, niinku kirahvit. Eikö sustakin?