Saturday, May 31

Yksikyntinen valkosipuli


Kerran muutama kuukausi sitten, kun pyysin äitiä tuomaan valkosipulia kaupasta, hän toikin tällaisia pieniä valko-violetteja pallosia. Aivan hurjan somia, yksikyntisiä valkosipuleita Kiinasta. Ja hurjan pieniä! Neljään osaan jaettuna siitä saa neljä tavallisen valkosipulinkynnen kokoista palasta. Yritin etsiä jonkun valaisevan sivun näistä hassuista, että olisin voinut linkittää sen, mutta en oikeastaan löytänyt mitään kauhean valaisevaa. Itse asiassa yhtään mitään muista kuin tavallisista valkosipuleista. Mutta katsokaa nyt kuinka kauniita ne ovat! Niin säännöllisiä ja kauniin värisiä.

Kissa oli kummissaan ko otin valokuvia sen sängyllä ja vetelin verhoja ja rakensin alustaa ja kaikenlaista. Kaikkea sekin saa tässä taloudessa kestää. Koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksi.

Tänään oli viimeinen päivä lukion kakkosvuotta, huh. Vaikea uskoa. Vihdoin on loma, olin ihan unohtanut miltä se sellainenkin tuntuu kun on lämmintä ja mahdollisuuksia tehä mitä ikinä haluaa. Minä olisin halunnut mennä onnittelemaan Lauraa, joka sai tänään lakkinsa, mutta oon melko varma että se kaupungin teatterin lämpiö, johon kaikki liputtomat vieraat otettiin seuraamaan lakkiaisia valkokankaalta, oli varmastikin aivan täpötäynnä ilmankin minua. Menin siis kotiin vain ja kulutin aikaa, kävin vähän äitin kanssa kaupassa ja sitten nukuin tunnin. Myöhemmin iltapäivällä tein savulohirisottoa sitruunalla, josta tulikin yllättävän hyvää!

Laittaisin teille siihen reseptin, mutta mun täytynee taas pahoitella etten sitä ehdi tehdä. On tässäkin ruokablogi, reseptit aina ei-olevia. Kirjoittaisin sen kyllä, mutta mun täytyy mennä pakkaamaan pian, sillä lähden piakkoin Sannalle yöpymään. Lähemme huomenna aamulla näkemään Dylanin Helsinkiin. Voi hitsi.

Ottakaa silti kuva, jospa se korvaisi edes vähän sitä että resepti myöhästyy.

Pian täytyisi kylvää porkkanat ja salaatit ulos, sen teen ensiviikolla heti ensitöikseni kun palaamme.

Nyt pakkaamaan! Hop!

Saturday, May 24

Kiss me, I'm legal! Plus bean and capsicum stew

Long week, no see! On ollut kovin kiireinen viikko, ja voi miten mulla on paljon näytettävää ja kerrottavaa! Ennoo koko viikkona ehtinyt laittaa tänne paljoa yhtään mitään, siispä tiedättehän mitä siitä seuraa: hueg post! Lotsa pictures! Paitsi että sen takia en taida tänään laittaa reseptejä lainkaan, muuten istuisin tässä koko loppuiltapäivän. Aa, ja en ehkä kerro niin yksityiskohtaisesti joka asiasta, mutta sen varmaan kestätte kyllä.

Täytin tiistaina siis kaheksantoista vuotta. Ihan hurjan paljon, en oikein ymmärrä sitä itsekään. Tuossa ylhäällä on kuva Liisan tuoman kahvi-juustokakun viimesestä palasta jonka söin eilen. Vietin hurjan mukavat juhlat viime lauantaina, mutta siitä ei valitettavasti taidakaan olla kuvia vielä, en koskaan satu Ruutin kanssa samaan aikaan koneelle. Olin kauhean iloinen että niin moni pääsi tulemaan ja muutenkin mua hämmästyttää aina yhä uudelleen huomata ja muistaa miten ihania ihmisiä mulla on ympärilläni. Ja ihan kauhean moni oli nähnyt kovasti vaivaa mun vuokseni, hankkinut lahjan tai tehnyt kortin tai piirtänyt tai leiponut tai ommellut tai. Olin moisesta yhtäkkisestä huomiosta ihan kauhean otettu ja tuntuu etten ole millään osannut edes kiittää tarpeeksi. Sain vanhemmiltanikin kaksinkertaisen synttärilahjan, sillä isä oli sitä mieltä että kyllähän nyt kaheksantoistavuotis-synttärinä täytyy saada jotakin vähän enemmän ja erikoisempaa. Toinen puoli lahjasta oli kamera, ja voi miten kauan oon toivonut ja haaveillut kunnollisesta kamerasta! Se on pieni ja sen mukana tuli pieni laukku, tykkään molemmista ihan hurjasti ja oonkin kuvannut joka päivä keskiviikosta lähtien. Alan pikkuhiljaa jo oppia käyttämään sitä.

Itse asiassa olin aluksi vähän epäileväinen koko kaheksantoistavuotissynttäreitten ja niihin liittyvien asioiden suhteen, mutta ite asiassa ne onkin olleet paljon enemmän hymyilyttävää kuin mitä kuvittelinkaan. Kerron sitten myöhemmin tarkemmin itse juhlista ja näytän kuviakin, luulisin. Ja tiedän ettei tämä varmaan kyllä kovin montaa saavuta, koska monikaan ei taida tätä blogia seurata, mutta haluaisin vain kiittää koko pienen sydämeni voimalla teitä kaikkia siitä, että jaksatte olla niin ihania.


Sain äidiltä lahjaksi myös morttelin. Hyvä, ei tarvitse enää mäiskiä vasaran kanssa keittiössä. Tässä kuva kun tein maustesekotusta toissapäivän linssimuhennokseen, siihen tuli ehkä hippusen verran liikaa valkosipulia, mutta muuten se oli kyllä melkoisen hyvää, vaikka itse sen sanonkin. Tässä kuva itse muhennoksesta.


Tein myös sunnuntaina vähän samantapaista muhennosta, mutta riisin kanssa. Molemmista tuli kyllä melkoisen hyviä, vaikka itse sanonkin. Muistaisinkohan enää mitä laitoinkaan siihen. Hmm, kenties, mutta ehkä ette pahastu jos kirjoitan reseptin niihinkin toisella kertaa? Sillä tässä välissä haluan näyttää mitä näin eilen kun olin ruotsin kokeen jälkeen kävelyllä heinäpäässä!


Pienen pieniä sinisiä kukkia! Voi ne olivat hurjan kauniita, ja katsokaa nyt, kyllä kesä vielä tulee kun kukkiakin on jo siellätäällä. Ja puissakin lehdet suurenee päivä päivältä ja tänäänkin heti aamusta oli 14 astetta. Vielä on siis toivoa! Äitikin tekee puutarhatöitä ulkona ilman takkia.

Eilen postissa tuli myös Lauralta paketti Lontoosta. Siellä oli hurjan kaunis kortti ja neljä pientä pakettia joissa jokaisessa sisällä myös pieni kirjelappunen. Yhdessä paketissa oli, pienen lappusen mukaan, Lontoon parasta suklaata, toisessa taateleita, kolmannessa hurjan soma pienen pieni kanipinssi tai ainakin luulisin että sitä voisi sellaiseksi sanoa ja neljännessä Lauran ite tekemiä koruompeluja. En millään meinannut uskoa että se on ommellut ne itse.

Laitoin kanin sen pienen kamerapussukan reunaan kiinni, siinä se on soma.

Sain Sannalta synttärilahjaksi aivan hurmaavan kulhon ja keittokirjan nimeltä Bowl food. Se on ihanan pieni ja paksu ja täynnä ihania kuvia ja reseptejä. Tein eilen Bean and capsicum stew'tä vähän muunneltuna, jonka alkuperäsen reseptin löysin juuri sieltä. Uutta kuppia en tosin uskaltanut käyttää, en oikein tiedä kestäisikö se sellaista. Laitoin siihen tiistaina nektariineja, ne tuskin tekee sille pahaa. Tai ne kiivit jotka laitoin tänään. Tuosta stewsta tuli kyllä hyvää, syömme sitä vielä tänäänkin päivällisellä.

Eilen kävin Sannan perheen ja Mikon kanssa kattomassa sen uuden Indiana Jonesin leffateatterissa vaikka tiesinkin etten ehdi nukkua kovin paljoa ennen kun pitäisi taas tänäaamuna herätä vähän yli kuuden ruotsinkokeeseen. Ihan leffan alku oli minusta hyvä, mutta loppua kohden ilmaantui muutama asia jotka pisti sitä vähän sitten pöperöksi. Mutta noo.

Tänään menin sitten sinne kokeeseen, ja ehkä se ei ihan niin huonosti mennyt kuitenkaan kuin pelkäsin. Osasin edes vähän jotakin, vaikka luetunymmärtämiset olikin hankalia. Tosin ei silläkään enää ole väliä, sillä ruotsi loppui siihen! Enää ei lukioruotsia ainakaan! Voi mikä autuus. Kokeen jälkeen kävin Ainon kanssa vähän kaupassa ja sitten tulin pyörällä kotiin. Tein lounaaksi salaattia ja otin sen kanssa ranskalaista moniviljapatonkia ja Appenzelleria. Toisinaan mua ihmetyttää suuresti miten voikaan jokin niin yksinkertanen maistua niin hyvältä.


On ollut siis melkoinen viikko. Vielä viikko koulua, sitten on kakkosvuosi ohitse. Vaikea uskoa, en uskonut että se koskaan loppuisi, niinkuin ei talvikaan. Oli hassua yhtäkkiä viime sunnuntaina huomata että oho, lunta ei oo yhtään missään enää paitsi siellä eräässä metsässä Toppilassa, jossa tein silloin sunnuntaina kävelyn.

Lopuksi vielä ne istutukseni. Siellä ne vain kasvavat. Paitsi kesäkurpitsantaimet, jotka lähinnä vain kuivuvat, enkä oikein tiedä mitä tehdä niille. Osaisiko joku kesäkurpistaihminen auttaa? Ensiviikolla Anni lupasi tuoda muutaman tomaatintaimen, odotan sitä innolla. Vastalahjaksi oon luvannut ehkä vähän meiramia ja basilikaa ainakin ja nyt kun äiti vihdoin osti lisää multaakin niin pitäisi harventaa muutenkin niitä parkoja, elävät aivan liian tiivistä elämää purkeissaan. Ainiin, myös se neljäs vesimeloni iti sittenkin! Olin jo menettänyt toivoni sen puolesta, mutta niin se vain yllätti.

Monday, May 19

Not every day can be good.

These things I really don't like or at least they're more bad than good to my saneness:
- I realize the amount of sleep I've had in the past week has been ridiculously low compared to the amount I'd need. And it's beginning to take it's toll.
- the so called lunch the school cafeteria offers is sometimes quite poor. One eats, yes, but the hunger comes back in no time.
- it's highly more likely to start snowing than shining. In the mid-May.
- the red tide is near.
- the movies we watch at school are about very sad things like losing a family or chaos and terrorists. Like the real world wouldn't already be full of those things.
- some tiny little things which seem quite meaningless but have in fact quite an effect on you.

Sometimes there are days when you come across a few of them. That I can handle. Sometimes there are days when you come across all and every single one of them. That I cannot handle and it shows.

The cure is this (or at least sometimes it could be):
- go home. Don't even try to meet anyone; it won't help a bit. Sometimes you even make things worse.
- EAT. First eat some proper Good food and then eat as many chocolate cookie leftovers from the birthdayparty at saturday as you need. If you don't have any chocolate cookie leftovers, get some. (Or some chocolate or what ever you crave for.)
- watch silly toaster pictures while listening to silly Dylan songs.
- have a loong nap with a loong cat. If you don't have a loong cat or any other kind of cat, for that matter, find yourself one.


After doing those things, I feel much better. Even the poor weather can't deject me!

Today is my very last day as an underaged person. I'm not quite sure if I should be scared of excited or what. But to be truthful, at the moment I do feel quite excited.

Tuesday, May 13

My favourite cup and squash with chicken


This is, or at least was, my favourite tea cup. It had had this little crack in it for quite a while until one day I noticed there was another one, too. Over time they both got deeper and deeper and then yesterday I was a little too careless and broke it accidently. It really was my very favourite cup. Pyy. I guess I'll just have to find a new one.

This post is, in fact, fairly old by now. I began to write it on tuesday but didn't have time to finish it and for many days after tuesday I've been rather busy doing all sorts of other things. But now I'm here again with unexpectedly huge amounts of time to do nothing. And I thought I'll be baking all evening! Well, I'll show you the butternut squash and chicken recipe, then, which I think is quite good compared to many other things I've made up. I made it again for dinner on tuesday, because I think Herkku won't have butternut squashes again in a long while.


Okay, let's see then. This is easy as hell, I know you can do it.

Butternut Squash with Chicken
For 2 people, unless you are huge men.

You'll need:
1/2 butternut squash, about half a kilo, cut to about one inch pieces
olive oil, maybe 1 tablespoon
one red onion, chopped
chicken, about 300 grams, I don't know*
salt and pepper
thyme (optional)

Here's how to do it:

Heat the olive oil in a pan and throw in the onion. Turn the heat to medium low and cook until softened (be careful, they Do burn if the heat is too high and if you don't keep an eye on them). Set aside on a plate.

If the pan seems like it's never even seen any olive oil, add some more and heat it. Put the chicken pieces into the pan and cook until cooked through, about, hmm, 10 minutes or so. Set aside on a plate.

Next, warm the pan again and put the squash squares into the pan. Make sure they don't overlap, because then some pieces won't brown nor cook equally. On medium heat, brown the pieces on all sides (or at least some of the sides). This will take about half an hour. Make sure the pieces are soft and throughly cooked and if they're still hard after the half an hour, do cook them a little bit longer. I'm not really so exact with the clock, and they Will be better if they really are cooked through. And be patient, this Will take some time. Meanwhile, make a salad or something.

When the squash is cooked, insert the onion and the chicken into the pan. Season with salt and pepper and add the thyme or what ever it is that you want to use. Stir so that everything is mixed and heat a little so that the onions and chicken will be warm and nice, too.



The yellow thing in the green cup is the thing you're making.

Oh, might be worth to tell you that this is the first recipy I've ever written, so if you think it needs something more or you can't understand all the parts, please feel free to tell me about it. I'd really appreciate it.

Tuesday afternoon we were at Saara with Sanna. Café Saara is my new favourite, they serve café au lait the right way and they have a piano there, too. And some fabulous-looking cakes! I've never had the courage to actually play the piano, not until last tuesday. While I played Sanna drew a picture of me (the one up there). She's such a sweety, she really is. I really like the picture, too.

I'm getting a little nervous about tomorrow already. I hope it won't rain!


*I used the honey marinated readypacked things you get from all the shops around here. I'm quite sure you know what I mean. And, um, if you are doubling this, I don't know if it really needs 600 grams, probably not.

Monday, May 12

The Coconut Cat

Aamulla herätyskello soi, heräsin, nousin pystyyn ja kurkistin verhojen raosta. Satoi räntää. Toukokuun puolivälissä. The following message made it's way through my mind:

"Dear Nature,

could you please make up your mind already. We were really counting on you on this one, so could you please promise this to be the very last cold spell in spring. We'd really appreciate it.

With love,
a really angry customer."

Bussissa kuuntelin Hitchhiker's quide to the galaxya, se sentään toi vähän paremman mielen, se on niin kerrassaan mainio. Ja tunnen suurta sympatiaa kaikkia teitä pyöräilijöitä kohtaan, I really do.

Iltapäivällä päätin vihdoin ottaa selvää siitä kookospähkinästä.


Eikö teistäkin ole melko ihmeelistä, että tuollanen kolme kertaa minun nyrkkini kokoinen, rosoinen ruskea puikula, jonka sisällä hölskyy, on todella pähkinä ja se todella kasvaa jossakin ja vieläpä puussa! Olin hurjan innoissani sen kanssa ja kun noudatin tunnollisesti mulle annettuja ohjeita, niin sain kuin sainkin sen lopulta palasiksi.


Tuntu kamalalta hakata pähkinä-poloista vasaralla. Sisällä oli suuren suuren pyöreän mantelin näköinen asia, ja minä olin juuri murskannut ja hajottanut sen kodin, sen ainoan turvan! Ja vieläpä porannut siihen ties millä muutaman reiänkin. Kaikessa rauhassa sen elo siellä sujui, kunnes tulin minä ja murskasin sen kuoren ja runtelin sen kaikki mahdolliset aikeet leppoisasta loppuelämästä. No, pian pääsin kuitenkin enimmistä tunnontuskista, sillä halkaistuani itse pähkinän, huumaava kookoksen tuoksu pääsi valloilleen keittiössä.


Nyt vasta ymmärrän, että kaikkien kookosta sisältävien tuotteiden käärepakkausten tai purkkien tai tölkkien kuvat on todella sitä miltä kookos oikeasti näyttää. Tosin kun leikkasin palan pienemmästä irronneesta palasesta sain pian selville, että kaikki nämä kookosta sisältävät tuotteet ei kyllä ainakaan maistu niin hyvältä kuin oikea kookos. Jopa tavalliset kookoshiutaleet on jotenkin vähän ummehtuneita tuohon verrattuna. Sain tosin vähän mahani kipeäksi, mutta se tuskin oli pelkästään kookoksen syy.

Siispä, kookospähkinä oli hyvä kokemus. Suosittelen muillekin, varsinkin heille joilla on sisäisiä aggressioita. Varmasti maailma olisi melkolailla rauhallisempi paikka jos aggressioihmisille järjestettäisiin kookosterapiaa. Paitsi kookosten maailma.

Nyt pitäisi vain keksiä mitä kookoksesta voisi tehdä. Kaikki hyvät ideat otetaan ilolla vastaan.


Ai, ihmettelitte tuota otsikkoa? Well, ahem. The other half was so nicely shaped, so.. Here you go, the coconut cat.


Neither cats nor coconuts (from the state they already were in) were harmed.

Sunday, May 11

Vierailu, Chili con carnea ja Texas sized cookies.


Viime perjantai-iltapäivän vietin Sannan kanssa hänen keittiössään ja täytyy kyllä sanoa ettei pitkään aikaan oo mulla ollut niin hauskaa. Joskus ihmettelen miksi me ei useammin kokata yhdessä, oli todellakin kaivattu piristys tähän vähän raskaaseen kakkosvuoden loppukiriin. Joka muuten päättyy jo parin viikon päästä! Vaikea uskoa, hassua miten lehdet puissakin näyttää niin oudoilta ja uusilta ja erityisiltä ja varsinkin ne harvat kukat joita täällä jo paikoittain on, niinkuin olisivat aivan uusi asia maailmassa ja kuin ei olisi koskaan ennen sellaisia täällä nähnykään, niin on ollut pitkä talvi. Mutta eipäs nyt toki eksytä aiheesta.


Sannan keittiö on yksi niistä keittiöistä, joista tykkään eniten kaikista niistä joissa oon ollut. En osaa kokonaan selittää sitä, mutta jokin siellä vain tekee siitä aivan erityisen. Sinne liittyy myös paljon mukavia muistoja ja siellä on monta pientä asiaa, jotka tekee siitä kovin kodikkaan ja mukavan. Ei siis ihme, että siellä on myös aina ilo kokata. Ja jos jo keittiö on erityinen, niin ei varmaan tarvitse edes erikseen sanoa, kuinka erityinen on se henkilö jonka kanssa siellä aina vietän aikaa. Sanna on niin hurjan mussu etten toisinaan oikein ymmärrä kuinka sellanen on mahollistakaan ja koko perhe muutenkin aivan lempparini.


Tovin ankaran jauhelihapohdinnan jälkeen päätettiin, että tehdään chili con carnea ja jonkinlaista riisiä. Resepti kaipasi selvästikin hieman muuntelua (chili con carne ilman chiliä! Ennenkuulumatonta!) ja niin siitä tulikin sitten chili con carne à la Sanna. Minusta tuntuu että siitä tuli vähintään tulpasti parempaa kuin mitä sen ohjeen mukaan olisi tullut. Minä tein riisin, ja pienistä sähläyksistä huolimatta tuli siitäkin kai melko hyvää, kesäkurpitsa-timjami-riisiä siitä tuli. Lautasella myös Sannan äidin tekemää salaattia.


Päivällisen jälkeen tehtiin keksejä ja sekös vasta olikin ratkiriemukasta. Ehkä niistä ei tullut ihan sellaisia kuin piti, mutta hyviä olivat silti. Ja tärkeintä on että on hauskaa! Nuita pipanoita oli myös hurjan kivaa kuvata. Ja nyt meillä on tehtävä: löytää Paras Keksiresepti tässä maailmassa. Kyllä me vielä onnistutaan! Pitää uskaltaa myös epäonnistua, kuten minä tämänpäiväisen kakkuni kanssa. Siitä ei kuvia. Shh-h.


..Takaisin aiheeseen. Tässä keksejä.

Loppu viikonloppu meni lähinnä siihen, että tappelin tietokonetta toimimaan kunnolla, ja lopulta sain kuin sainkin sen toimimaan ja asensin myös uuden photoshopin! And it works like a charm, hyvänen aika miten ihana laitos on se. Värjäsin myös tukkani ja tein mysliä. Siitäkään ei kuvia, mistä oon kovasti pahoillani, mutta oli liian pimeää, melkein yö jo.


Ainiin, ei pidä unohtaa. Hyvää äitienpäivää kaikki äidit ja äitimäiset. Olette tärkeitä, myös joka ikisenä muunakin päivänä kuin tänään.

Ensiviikolla: Kookospähkinä. Ostin sellaisen torstaina, mutta en ehtinyt vielä tutkia sitä sen kummemmin. Pysykää siis kanavalla!

Nyt, hyvää yötä. Toivon aurinkoa huomiselle. Toivokaa tekin.

Tuesday, May 6

In which she talks about her plantings


Viikko sitten sunnuntaina, 27. päivä huhtikuuta, kylvöin kasan pieniä ja suuria siemeniä. Neljä keltaista kesäkurpitsaa (jotka kuvassa yllä), neljä vesimelonia, monen monta basilikaa ja monen monen monta monta meiramia. Monen monen monta monta, koska siemenet olivat niin pieniä meiramipussissa, ettei laskeminen olisi tullut kysymykseenkään, voi ehei!


Kaikki muut on suureksi iloksi itäneet ja lähteneet hurjaan vauhtiin kasvamaan, paitsi yksi vesimeloni, joka teki yhden ainokaisen pienen juurennäköisen kurkotuksen ja lopahti siihen. Varsinki kesäkurpitsan taimet, muta hämmästyttää suuresti miten ne on sellasta vauhtia kasvaneetki! Tänään laitoin kaikki omiin purkkeihinsa, ja toivon kovasti etteivät ne siitä häiriintyneet kovinkaan paljoa, en minä mitään pahaa tarkoittanut. Kesäkuussa täytyisi istuttaa ne maahan ja kylvää myöskin porkkanaa ja salaattia. Äiti lupasi että saan kääntää takapihalta kasvimaaksi tuon yhden pienen tilkun, joka aina viime kesään saakka toimitti kukkapenkin virkaa. Mutta voi ajatelkaa, jos ne kasvaisivat ja sitten tulisi hedelmiä ja vihanneksia! Ja Anni lupasi tuoda myöhemmin tässä kuussa muutaman tomaatin taimenkin, ko hänellä on niitä niin monta ja hiihi sitten tehdään ratatouillea kesällä, jos kaikki sujuu hyvin.

Ja sitten vielä kissa. Näitten kuvien kanssa oli kyllä taistelu, ne täytyi ottaa kaksi kertaa koska ensimmäisellä kerralla kamera päätti että hei, laitetaampas Maaretin kuvat hukkaan. Ja niin kävi. Onneksi ei ehtinyt tulla pimeää.

Lisäsin tänään linkkilistan tuonne reunaan. Kaikki siellä ovat sopuisassa sekamelskassa, niin foodies kuin muutkin. Aa, jospa kertoisin tästä blogistakin jotakin nyt. Tämähän on nyt tällanen hassu uusi, ajattelin kirjottaa tänne ruokajuttuja ja välillä kaikenlaista muutakin, mitä nyt mieleen sattuu ilmaantumaan. Ajattelin kirjottaa lähinnä suomeksi, ainakin näin aluksi, paitsi silloin kun tekee mieli kirjottaa englanniksi. Ranskaksi varmaankaan ei, koska siinä ennoo niin hyvä ja sitä ei kekään voisi sitten lukea. Ja ehkäpä mulla oli siitä jotakin muutakin sanottavaa, mutta koska en nyt juuri muista, niin kerron siitä varmaankin myöhemmin, kun muistan taas.


Some favourite things at the moment:
- South Africa -theme at Herkku
- dried figs!
- Spring and sun and nature and!
- Sleeping. I need more of it.

Monday, May 5

The Butternut squash


Iihi, kattokaa nyt, ihan ihka ensimmäinen oikea entry! Josta tulee tosin ehkä vähän lyhyt, mutta huomenna lisää toki. Ainiin ja heti aluksi pyydän anteeksi kuvien huonoa laatua. Se ei ole minun vikaani, ainakaan kokonaan. Be gentle.

Oli kauhean vaikea päättää mistä kertoisi tämä ensimmäinen, mutta päätin että ehkäpä butternut squash olisi sopiva, kun se oli niin made of awesome and win. Vaikka siitä onkin ehkä viikko tai kaksi kun meillä oli sitä. Stockmannille oli eräänä torstaina tullu butternut squashia, jota ennoo koskaan ennen täällä nähnyt ja aina sitä vaativan ohjeen vastaantullessa tunsin suurta vääryyttä ja olin kurjissani. Mutta ei enää!


Ensimmäisestä puolikkaasta tein keittoa, jonka ohjeen keksin puoliksi päästäni ja puoliksi etsin netistä, en valitettavasti muista mistä. Voi että kun mulla olisi paljon juttuja kerrottavana, mutta kun en edhi kertoa niitä nyt! Huomenna sitten. Tai ainakin tällä viikolla.


Toisesta puolikkaasta keksin omasta päästäni tehä kanaa squashilla, josta tulikin vahingossa melko hurjan hyvää, vaikka ite sanonkin. Siitä ei tosin ole kuvaa lainkaan, en muista miksen ottanut. Ehkä oli pimeää. Myöhemmin ostin toisenkin squashin, joka on siis kurpitsa, ja tein siitä toista keittoa, jonka ohje oli Clothilden. Siihen tuli vaniljaa ja se oli minusta parempaa kuin se ensimmäinen, vaikka äiti tykkäsikin siitä toisesta enemmän.

Nyt minusta kyllä tuntuu että täytyy jo lopettaa, muuten en ehdi laisinkaan nukkua. Myöhemmin vähän perusteellisempia kirjotuksia, hyvää yötä.

Sunday, May 4

nimeke? haluaakohan se sanoa että otsikko?

Tässäpä tällainen hassu kokeilu-entry, jospa se jotakin auttaisi kun muuten niin hankalaa on saada mitään suoraan.

Jospa vaikka kertoisin, päivällisellä oli täytettyjä paprikoita ja voi miten quinoa menee hyvin soijan kanssa. juusto meinasi vähän palaa, mutta ei se mitään, kun ei se sitten sitä tehnytkään oikeastaan. ainakaan niin että se olisi haitannut.


miten omituista, että olkapäässäni on aurinkoihottumaa. ainakin luulen että se on.

Little miss muffet
sat on a tuffet.