Viime perjantai-iltapäivän vietin Sannan kanssa hänen keittiössään ja täytyy kyllä sanoa ettei pitkään aikaan oo mulla ollut niin hauskaa. Joskus ihmettelen miksi me ei useammin kokata yhdessä, oli todellakin kaivattu piristys tähän vähän raskaaseen kakkosvuoden loppukiriin. Joka muuten päättyy jo parin viikon päästä! Vaikea uskoa, hassua miten lehdet puissakin näyttää niin oudoilta ja uusilta ja erityisiltä ja varsinkin ne harvat kukat joita täällä jo paikoittain on, niinkuin olisivat aivan uusi asia maailmassa ja kuin ei olisi koskaan ennen sellaisia täällä nähnykään, niin on ollut pitkä talvi. Mutta eipäs nyt toki eksytä aiheesta.
Sannan keittiö on yksi niistä keittiöistä, joista tykkään eniten kaikista niistä joissa oon ollut. En osaa kokonaan selittää sitä, mutta jokin siellä vain tekee siitä aivan erityisen. Sinne liittyy myös paljon mukavia muistoja ja siellä on monta pientä asiaa, jotka tekee siitä kovin kodikkaan ja mukavan. Ei siis ihme, että siellä on myös aina ilo kokata. Ja jos jo keittiö on erityinen, niin ei varmaan tarvitse edes erikseen sanoa, kuinka erityinen on se henkilö jonka kanssa siellä aina vietän aikaa. Sanna on niin hurjan mussu etten toisinaan oikein ymmärrä kuinka sellanen on mahollistakaan ja koko perhe muutenkin aivan lempparini.
Tovin ankaran jauhelihapohdinnan jälkeen päätettiin, että tehdään chili con carnea ja jonkinlaista riisiä. Resepti kaipasi selvästikin hieman muuntelua (chili con carne ilman chiliä! Ennenkuulumatonta!) ja niin siitä tulikin sitten chili con carne à la Sanna. Minusta tuntuu että siitä tuli vähintään tulpasti parempaa kuin mitä sen ohjeen mukaan olisi tullut. Minä tein riisin, ja pienistä sähläyksistä huolimatta tuli siitäkin kai melko hyvää, kesäkurpitsa-timjami-riisiä siitä tuli. Lautasella myös Sannan äidin tekemää salaattia.
Päivällisen jälkeen tehtiin keksejä ja sekös vasta olikin ratkiriemukasta. Ehkä niistä ei tullut ihan sellaisia kuin piti, mutta hyviä olivat silti. Ja tärkeintä on että on hauskaa! Nuita pipanoita oli myös hurjan kivaa kuvata. Ja nyt meillä on tehtävä: löytää Paras Keksiresepti tässä maailmassa. Kyllä me vielä onnistutaan! Pitää uskaltaa myös epäonnistua, kuten minä tämänpäiväisen kakkuni kanssa. Siitä ei kuvia. Shh-h.
..Takaisin aiheeseen. Tässä keksejä.
Loppu viikonloppu meni lähinnä siihen, että tappelin tietokonetta toimimaan kunnolla, ja lopulta sain kuin sainkin sen toimimaan ja asensin myös uuden photoshopin! And it works like a charm, hyvänen aika miten ihana laitos on se. Värjäsin myös tukkani ja tein mysliä. Siitäkään ei kuvia, mistä oon kovasti pahoillani, mutta oli liian pimeää, melkein yö jo.
Ainiin, ei pidä unohtaa. Hyvää äitienpäivää kaikki äidit ja äitimäiset. Olette tärkeitä, myös joka ikisenä muunakin päivänä kuin tänään.
Ensiviikolla: Kookospähkinä. Ostin sellaisen torstaina, mutta en ehtinyt vielä tutkia sitä sen kummemmin. Pysykää siis kanavalla!
Nyt, hyvää yötä. Toivon aurinkoa huomiselle. Toivokaa tekin.
No comments:
Post a Comment