Tuesday, July 15

Melanzane alla parmigiana and saffron sau-- I mean, saffron risotto.

Multiple have been the times I've tried to write this post and as many times failed, due to my newly found amusements Blackadder and Grim Fandango. So far I've watched seasons two, three and almost four of Blackadder and found it very amusing indeed (and found the characters' way of speaking very contagious, indeed) and as to Grim Fandango I'm in the forest, driving like a mad man with my orange ex-driver demon from here to there, trying to figure out what to do with the very puzzling tree-thingie. Also am I infinitely pleased. Good god this game's good.

So, I'm very sorry that I didn't write about the new book I bought nor about my new espresso maker last week, after all. The book I'm going to tell more about in an instant, but I think I'll leave the espresso maker to some other time or not to tell more about it at all, it's just a very pleasant espresso maker that I like very much. It boils my morning coffee most loyally every time I want it to.

Ehkäpä kuitenkin vähän suomea. Viime viikolla päätin hemmotella itteäni ostamalla uuden keittokirjan. En tiedä tapahtuuko teille koskaan, mutta lähes aina kun oon aikeissa ostaa jotakin, oli se sitten kirja tai suklaata tai vispilä, mun täytyy miettiä asiaa melko tovi ennenko voin päättää haluanko sitä todella. Käytännössä se tarkottaa sitä että joko kävelen puoli tuntia ympäri kauppaa se tavara kädessä tai sitten käveleskelen ympäri kauppaa muuten vaan ja palaan sen tavaran luo joka viides minuutti. Siispä, sen jälkeen ko olin kävellyt ensin sen espressokeittimen ja tuon kirjan väliä ehkä sen puoli tuntia, päätin ostaa molemmat. Tai no ensin oikeasti päätin ostaa vaan sen pannun ja miettiä kirjaa huomiseen, mutta sitten päätinkin etten Halua miettiä huomiseen ja ostin sen joka tapauksessa.

Se on Tessa Kirosin kirjottama Twelve, toscanalainen aivan hurjan kaunis keittokirja, jossa reseptit on järjestelty kuukausittain. Ja yksi melko pettämätön merkki siitä että keittokirja on minusta hyvä on se, että siihen on ilmestynyt pieniä kirjanmerkkejä jo seuraavana päivänä siitä kun oon tuonut sen kotiin.

(The apple's not a prop, it's a bookmark.) Eilen sitten päätin vihdoin kokeilla yhtä reseptiä tästä samaisesta kirjasta, mihin olin oikeestaan ostanu ainekset jo viime viikolla, mutten ollu vaan ehtiny kokata niistä vielä mitään. Ei, hetkinen, se olikin toissapäivänä kun tätä tein. No, joka tapauksessa. Se resepti oli melanzane alla parmigiana eli baked eggplant with tomato, mozzarella and Parmesan cheese ja se oli ihan Loistava! Siksi laitankin sen myös tänne että voitte kokeilla.

Kuulkaa, kokeiletteko te koskaan näitä? Reseptejä mitä laitan siis? Ei sillä että teidän nyt ehdottomasti pitäisi, vaikka olisihan se tietenkin kovin mukavaa. Ja minä vaan ajattelin että jos ootte kokeilleet niin olisi mukava kuulla miten ne on onnistuneet tai mitä tykkäsitte niistä. Vaikkeivät olisikaan mun kirjottamiani. No, jos koskaan mitään harkitsette kokeilevanne, niin tämä on kyllä yksi niistä joita ainakin kannattaa kokeilla.

Melanzane alla parmigiana
from Twelve by Tessa Kiros

serves 6

3 medium eggplants, cut into 3 mm slices
2 tablespoons olive oil
2 gralic cloves, peeled and finely chopped
5 ripe tomatoes, skinned and chopped
about 10 basil leaves, roughly torn
flour for dusting the eggplants
olive oil for frying
300 g mozzarella cheese, cut into 5 mm slices
50 g freshly grated Parmesan cheese

Cut the eggplant slices and put them in a colander. Sprinkle with salt and leave for about 30 minutes to allow the bitter juices to drain away.

Preheat the oven to 180 celcius degrees.

To make the tomato sauce, heat the 2 tablespoons of olive oil in a saucepan. Add the garlic and as soon as you begin to smell the garlic, add the tomatoes and half of the basil. Season with salt and pepper, and simmer for 15-20 minutes, or until the tomatoes have melted into a sauce.

Rinse the eggplant slices and pat dry with paper towels. Lightly dust both sides with flour. Heat enough olive oil to come 1 cm up the side of a saucepan. Heat the oil and fry the eggplants in batches until golden brown on both sides, adding a little more oil if necessary. Transfer them to a plate lined with paper towels to absorb the oil.

Spoon a little of the tomato sauce into a square or round oven dish of roughly 30 cm. Cover with a layer of eggplant slices. Add a few spoonfuls of tomato sauce, then a layer of the mozzarella cheese slices. Add the remaining basil leaves. Sprinkle with Parmesan cheese. Repeat to use up the ingredients. Put into the hot oven and bake for 20-30 minutes or until the top in lightly golden and crusty. Cool slightly before cutting into servings. Serve hot or at room temperature.


Ja koska tämähän on kuitenkin vähänniinkoin lisäke, sen kanssa piti keksiä jotakin muutakin ruokaa, tottakai. Päätin laittaa risottoa ettei taas olisi tarvinnut mennä kauppaan. Ei sillä, tykkään ruokakaupassa käymisestä, mutta tuhlasin viime viikolla pelkästään ruokakauppaan varmasti enemmän ko yleensä edes kahen viikon aikana. Meillä sattui olemaan juuri kaikkea mitä sahramirisotto vaatisi, varsinkin kun keksin sen osaksi omasta päästäni. Luin kymmenkunta sahramirisottoreseptiä sieltä täältä ja mietin niiden pohjalta miten tekisin. Tässä siihenkin resepti mitä lopulta sain kasaan, minusta se onnistui melko hyvin verrattuna joihinkin mitä oon tehnyt omasta päästä.

Sahramirisotto

Serves.. No kyllä te tiedätte jo, kaks tai neljä ehkä.

5 dl kanalientä tai vettä*
1/4 tl sahramia
1-2 rkl oliiviöljyä
2 shalottisipulia silputtuna
1 valkosipulin kynsi silputtuna
2 dl risottoriisiä
ihan vähän sitruunamehua suoraan sitruunasta
suolaa pippuria
25 g voita tai leivontamargariinia mitälie
parmesaania

Laita kanaliemi kattilaan ja sekoita sahrami joukkoon. Kuumenna kiehuvaksi ja pidä kattila levyllä miedolla lämmöllä, että se kanaliemi on kuumaa sitten ko tarttet sitä myöhemmin.

Kuumenna oliiviöljy toisessa kattilassa ja lisää sipulit. Paistele muutama minuutti, kunnes ovat vähän pehmenneet, mahdollisesti kolme minuuttia. Lisää riisit ja sekoita, paista niitäkin muutama minuutti keskilämmöllä kunnes ovat läpikuultavia.

Purista sitruunasta mehua kattilaan ja odota että se haihtuu. Lisää kanalientä niin että riisit peittyvät ja lisää suolaa ja pippuria. Sekoita ja pienennä lämpöä niin, että vesi kiehuu muttei liikaa. Muistattehan mitä tapahtuu jos kiehuu liikaa. Kun liemi on lähes kadonnut, lisää suunnilleen saman verran lientä. Sekoita ja odota taas että liemi imeytyy riiseihin ja lisää taas lientä ja sitä rataa, kunnes liemi on loppu ja riisit kypsiä. Siihen pitäisi mennä noin 20 minuuttia kai. Tarkista ovatko riisit kypsiä, jos eivät ole niin jatka kypsentämistä kuuman veden kanssa.

Kun riisit ovat kypsiä, ota pois liedeltä. Sekoita haarukalla ja lisää voi sekä raastettu parmesaani. Nämä tekevät risotolle oikean rakenteen. Sekoita hyvin. Tarjoile parmesaaniraastella koristettuna.


*Eem, tässä taitaa olla parasta käyttää sitä kanalientä jos sitä vain suinkin mistään on saatavilla, koska tässä risotossa se on melko olennainen osa makua, luulisin. Tähänhän ei tule mitään lihaa tai kasviksia tai muita sellasia maunantajia, ymmärrättehän.

Jos tässä reseptissä sattuisi olemaan puutteita, siitä ilmoitettakoon välittömästi niin korjaan ja selvennän.

Ainiin, ihmettelittekö koskaan mitä niille mun kasveilleni tapahtui? No, ehkä ette miettineet, mutta jompi kumpi teistä olisi Voinut miettiä, siispä tässä raportti: basilikoilla ja meirameilla menee melko hyvin, istutin ne tässä hiljattain ulos vihdoin, varmistuttuani etteivät ne ehkä pääse enää paleltumaan keskellä heinäkuuta, vesimelonit kasvavat ja kukkivat minkä kerkeävät mutten uskalla viedä niitä ulos koska on niin viileää ja sateista, kesäkurpitsat kuolivat aikoja sitten ja tomaatit eivät tee oikeastaan yhtään mitään. Kasvimaalla on basilikan ja meiramin lisäksi vähän hitaasti kasvavaa salaattia, porkkanoita, yksi sipuli ja muutama peruna sekä pari mansikkapuskaa, joilla kaikilla menee suhteellisen hyvin muutamista rikkaruohoista huolimatta.

2 comments:

Vilina said...

Mm, tuo sahramiriisi vaikuttaa mahtavalta. Tein joku päivä sitten sienirisottoa (ohje purkin kyljestä :D) ja oli niin ihanaa, että...

Tiesitkö muuten, että sahrami on (ainakin joskus ollut...) kultaakin arvokkaampaa? Ihana ajatus. Rakastan vanhoja kertomuksia joissa pippuri, kaneli ja sahrami ovat todellisia rikkauksia. Mausteet tuntuvatkin paljon konkreettisemmin arvokkailta kuin kulta ja timantit. My wedding ring was made out of saffron and pepper...

Maaret said...

Risotto on oikeasti jotaki aivan ihmeellistä. Taidanki tästä lähtien sanoa lempiruoakseni risoton, jos joku yhtäkkisesti sitä jossakin vielä kysyy. On mulla muitakin lempiruokia, mutta on helppoa jos on vastaus valmiina eikä tarvitse miettiä. Sehän on sitten vähän sellanen.. edustuslempiruoka :D

Ai oliko se oikeasti? Minä luulin että se on vain sanonta. Mutta vähän huippua jos se on oikiasti ollu, ihanaa ajatella. Minäkin pidän kovasti niistä tarinoista, jotka kertoo Oikeista rikkauksista. Ja oot oikeassa, sillä miltä maistuu ruoka ilman mausteita, mutta kultaa ja timantteja on vain kaunis katsoa.