Saturday, June 6

Living a story

Olen elossa, olen Ranskassa ja voin oikein hyvin. Pääsin perille ilman suurempia ongelmia ja yritän kotiutua parhaani mukaan kaikenaikaa. Sitä valtavasti vauhdittaa se, että perhe on valtavan mukava ollut ainakin tähän asti, erityisesti perheen äiti Christina, joka auttaa kaikessa ja ennen kaikkea haluaa olla varma että mulla on hyvä olla. Lapset uskon voittaneeni puolelleni myös, sillä viimeksi tänään sain toimia hevosena ja kiikuttaa puistossa sekä toimia piilottajana hurjan takaa-ajotappelun keskellä. On melkein vaikea mieltää missä olen - en ainakaan kotona, se on varmaa, mutta ettäkö täällä, Etelä-Ranskassa, palmujen ja viiniviljemien keskellä, ranskalaisessa perheessä jonka talossa mulla on oma huone. Huh, vaikea uskoa. Niinko kirjassa eläis, ikkunaluukkuja myöten.


Laventelia kasvaa täällä melkein jokapuolella ja takapihalla on pieni sitruuna- ja verigreippipuu. Ja voi, ette edes usko mikä seikkailu oli mennä ranskalaiseen ruokakauppaan tänään! Hyvänen aika, olisin voinut viettää siellä tunteja eikä se edes ollut kovin suuri kauppa. Taidan jonakin päivänä mennä siihen hyper marché:n  käymään jonka ohi ajettiin tänään ja viettää siellä koko iltapäivän. Vaan voitteko uskoa, kookosjugurttia. Ja olivat vieläpä ihmeissään ko sanoin ettei meillä Suomessa oo.


Päivänä sen jälkeen ko saavuin tänne ajettiin tällasen maiseman ohi ja kysyin että mitä kasveja nuo on. "Ai nuo, tuohan on viiniviljelmä. Valkoviiniä varten, uskoisin", mulle vastattiin ja huh, en ollu uskoa korviani! Enkä olis uskonutkaan jos en olis täällä. Viiniviljemiä on täällä paljon ja ne on valtavan kokoisia.


Kuvassa katu tässä ihan lähellä, ehkä muutaman korttelin päässä ranskalaisesta kodistani. Ilmeisesti muuten pitävät sinisestä täällä, on paljon sinisiä ovia ja portteja. Kävin eilen pienellä kävelyllä ittekseni enkä eksynyt vaan löysin puistoon ja takaisin. Valtavan omituisia kasveja ja ötököitä täällä, hyvänen aika. Melkein pelotti kävellä puistossa ko joku sellanen omituinen öttö meni ympäriinsä laventelipuskassa ja sitte jossaki oli ihan ampiaispesännäkösiä käpyjä tai jotakin ja myöhemmin kukkivassa puussa oli niin paljon mehiläisiä, että kuului hullu surina alas kadulle asti. Myös linnut ankkalammella oli melko outoja, eivät sorsia mutta eivät hanhiakaan. Ja täällä myös lentelee tietynlaisia hassuja lintuja ympäriinsä enkä tiedä mitä ne on, mutta ne pitää mielenkiintoista ääntä. Ja eilen yksi meni ympyrää auton katolla jota ikkunasta katsoi kissa silmä tarkkana. Se oli valtavan hassun näköstä. 

Seuraavassa kuvassa vain joku tyypillinen talo ehkä muutaman korttelin päästä myöskin vähän eri suunnalta. Tai en oikeastaan kyllä muista, olin tuossa välissä vähän poissa kartalta jota ei kyllä ollut edes mukana. Mutten eksynyt!


Aa ja aivan - keittiö on täällä suuri ja jännittävä kaasuliesineen, mutten ole vielä ehtinyt kokeilemaan mitään sen kummempaa ruokaa laittaa kuin voileipiä lapsille ja kahvia keittimellä. Ehkäpä pian! Siitä ehkäpä raporttia myöhemmin.  

Kaikki on siis melko hyvin nyt. Tosin älkää luulkokaan että olisin teidät kaikki täällä ollessani unohtanut niinkuin siitä niin olitte varmoja - vaikka täällä onkin kaikki periaatteessa hyvin ja perhe valtavan ystävällinen, ikävöin teitä kaikkia siellä kotona vähän väliä valtavasti. Erityisesti tänään ennen reissua ruokakauppaan. Yleisesti ottaen en oikeastaan kaipaa erityisemmin takaisin Suomeen, haluaisin vain lennättää teidät kaikki tänne. Sen lisäksi messenger ei millään suostu toimimaan koneellani, ei ole toiminut koko tänä aikana sen jälkeen ko saavuin vaikka Pariisissa vielä toimi. En ymmärrä miksi - olen kokeillut kaikkea, mutta mikään ei tunnu auttavan.

Ranska meinaa jo vähän tarttua pikkuhiljaa, meinaan unohdella englannin sanoja välillä. Tosin silti suuri osa siitä mitä mulle sanotaan menee melko hyvin ohi ja kysyn paljon toistamaan. Erityisesti Olivier, perheen 8-vuotias poika, puhuu hyvin epäselvästi eikä artikuloi lainkaan kuten 5-vuotias sisarensa Tara.

Siinä kai tärkeimmät. Jotta pysyisitte vähän mukana ja että itekki pysyisin. Huomenna on vapaata suurimman osan päivää, ah. Jos on lämmintä, sunnuntait vietetään kuulemma uima-altaassa kesäisin. Ainiin, en ole vielä polttanut itteäni ihan täysin, pelkästään niskan ja nenän ja senkin vahingossa. Mutta nyt onkin toki vasta viides päivä.

Stay tuned! Send letters!

7 comments:

Laura said...

Ooh it all looks like from a film. But I'm pretty sure you've just gone round to Elisa or Vilina or someone and will be back any moment :D Siniset ovet! Tulee mieleen miltä Italiassa tai jossain vois näyttää. Take care <3

Anonymous said...

Ihanalta kuullostaa. Täällä satoi rakeita. RAKEITA. Ja ne sattu. Paljon.

Täällä on tapahtunu kaikkee ja ei mitään. Ranska vaikuttaa hauskemmalta.

Unna

Maaret said...

Laura: Joo haha, sit meet keskustaan ja kävelen sua vastaan Vilinan kanssa :D Sinistä on täällä melko paljon ovissa ja porteissa ja muissa. Vissiin ne tykkää sinisestä. Take care you too <3

Unna: Rakeita! Hyvänen aika, toivottavasti ei sillon ko pyöräilit töihin. Ja no, on täällä melko jännää ko maitopurkitki säilytetään lämpimässä ja kahvinkeitin on ufo, mutta noo. Olis Suomiki sellaselle joka ei oo koskaan käyny. Yritän päästä tänään meseen tuolla perheen koneella yläkerrassa niin voidaan ees vähä yrittää jutella.

Kata said...

Tiivistänpä kaikki entryn herättämät ajatukset ja tunteet yhteen riviin:

<3<3<3<3

Ps. Oot aika rakas nassu.

Maaret said...

Kata Katasein, kylläpä olet muru <3

Laura said...

Oletko kokeillut eBuddya? n_n T:Kisu

Maaret said...

Kiitos vinkistä Kisu, ite asiassa en ollu hoksannukkaan kokeilla sitä, mutta nyt kun kokeilin niin huomasin ettei sekään oikein tykkää toimia. En voi ymmärtää mikä tässä on! Myh!