Thursday, October 15

The untold story of the story already told

So, what am I up to these days?

Well, I flew to New York.

Tosin, sen te kaikki jo varmaan suunnilleen tiesitteki. Mutta jos joku Ei vielä tiennyt, niin joo, tulin tänne tasan viikko sitten, asustelen äidin ystävän luona Manhattanilla Upper West Sidella ja vastineeksi ruoasta ja nukkumapaikasta ja kaikesta muusta auttelen kotitöissä ja siivoilen ja muuta sellasta kodinhoitajan hommaa. Paluulippu on 17. joulukuuta. Ite asiassa tuo kuva tuossa ylhäällä on näkymä mun ikkunastani, asutaan 15. kerroksessa. And so far, I'm delirious. Ette usko minkälainen tämä eka viikko on ollut. Summaa hyvin jos sanon että Ranskassa en ikimaailmassa olis tuntenut oloani näin kotosaksi tai innostuneeksi vaikka olisin jääny sinne maailman loppuun asti. Haha, go figure. Mutta niin se vain on.

On valtavan ihana huomata, että täällä kaikki tosiaan on niin kuin kaikki leffat ja telkkarisarjat antaa ymmärtää. Täällä tosiaan on keltasia takseja ihan jokapaikassa kokoajan, ovissa tosiaan on nupit, hot dogeja todella myydään kadunvarsilla vähän melkein joka kulmassa, puhelinvastaajasta todella kuulee viestin samalla kun se jätetään siihen. Times Square tosiaan on täynnä neonvaloja ja isoja ruutuja joissa välkkyy mainokset ja mitä ikinä saattaa kuvitella ja Central Parkissa tosiaan kulkee hevoskärryjä, ite asiassa se ei oo millään tavalla jokapäiväsestä poikkeavaa. Välillä ajaa ohi niin pitkiä limusineja, että ne täytyy kuvata kahteen eri kuvaan kun yhteen ei mahdu, ja matkalla kauppaan saattaa vahingossa joutua keskelle tunnetun telkkarisarjan kuvauksia. Jotkut kaupat on tosissaankin auki 24/7 ja jotkut talot tosissaan on niin korkeita, että niskansa melkein niksauttaa jos yrittää nähä miten korkeita. Ja siltikään ei kyllästy eikä oo pettynyt, vaan hullun innoissaan ja ilahtunu aina ko hoksaa jonkun uuden asian, joka pitää paikkansa.


En edes tiedä, mitä pitäisi kertoa. Kysykää, niin kerron. Central Parkiin on noin 10 minuutin matka, Whole Foodsiin ehkä vartin. Kyllä, täällä on kaasuhella ja voin ylpeänä kertoa että osaan käyttää sitä. Aika on seittämän tuntia jälessä, mutta kyllä tämä jetlag tästä on jo tasottumassa. Ei, vielä ei ole syksy, mutta ihan ihan kohta on. Eilen käytiin jonkun taidenäyttelyn avajaisissa johon meille tuli postissa kutsu. Se oli mielenkiintonen näyttely ja mukava kattoa, se keskitty paperinleikkaustaiteeseen. Tänään taas oli ultimate quest: löytää hot dog stand, joka myy paahettuja kastanjoita. Näin sellasen joku päivä sitten, mutta kuka enää muistaa missä se oli. En löytänyt, pahus. Etsinnät jatkuvat mitä pikimmiten. Sen sijaan kaikissa, joka ikisessä, myytiin isoja lämpimiä pretzeleitä.

Stay tuned! More adventures next time! Which, hopefully, will be soon.


Ps. Sanna, mulla on ilo ilmottaa, nyt kun lopulta tosiaan oon täällä ja tarkkaillut tilannetta, että se tämä eräs ystäväsi on kyllä totaalisen väärässä Nykin suhteen. Ei ole sieluton ja kolkko, sinnepäinkään.

4 comments:

Anonymous said...

Yhh me paistettiin täällä kerran kastanjoita, eikä ne ollu kyllä kovin kehuttavia. Sisäosa oli niinku kuivahtanutta perunamuusia... Tosin sitten kuultiin ettei sitä kastanjalajiketta ollu tarkotettukaan syötäväksi :P

Ihanaa että viihdyt siellä, pakko kyllä itsekin joskus päästä vähintäänki käymään!

Ootko siis vaan jouluun asti, eli etkö mee enää takasin?

♥: Piia

Anonymous said...

Voi vitsi, olisinpa siellä sun kanssa<3

Your newlywed wife<3

graffitihead said...

No totta helkkarissa oli väärässä, en epäillyt sitä hetkeäkään. Siis kamoon, miten VOIS pitää paikkansa.


Joo, ai saatana, Darryl näytti tänään New Yorkin valokuvia, oli käynynnä siellä likkakaverinsa kanssa ja puristanut vahanukke-Bela Lugosin ja Frank Sinatran kättä. Edelleen tuntuu että kaikki muut bar me ravaa siellä vaan ja nyt kyllä aion harmiini lohduttautua elämäni miehillä, Benillä ja Jerryllä.

...antaskohan Kela mulle matkarahaa jos sanoisin että pitää mennä Jenkkilään menemään naimisiin?

Maaret said...

Piia: Joo, niistä joskus tulee sellasia ihan surkeita, mut kerran ostettiin niitä kojusta Lauran kanssa Lontoossa ja ne oli ihania. Teki eilen ihan hulluna mieli, mut en sit löytänyt. Ja voi toivon todella että pääset joskus edes käymään, tätä ei kenenkään pitäis missata! :D Ennoo vielä miettiny mitä joulun jälkeen, jos tuntuu että vois mennä takasin ja jos näille sopii nii sit yritän varmaan saaha viisumin tai jotaki. Mut sitä nyt ehtii vielä miettiä.

Pumpkin dear, vitsi niinpä, varsinki eilen ko kävelin Gossip Girlin kuvauksien läpi vahingossa XD Sillä sekunnilla ko hoksasin mitä oli meneillään, ajattelin vaan että voi ei olisitpa täällä. Mut otin siitä sulle kuvia, tuuppa meseen ko ehit nii näytän. Ja voin niin kuvitella miten hypeissäsi olisit Times Squarella, se on niin.. uskomattoman välkkyvä ja värikäs. Mistä me saatais sulle rahaa lennättää sut tänne.

Sanna: No ei niin, mut nyt voin sanua ihan kokemuksen syvällä rintaäänelläki että no ei nyt hyvänen aika oo sinnepäinkään totta. Ja no joo, on se kyllä kumma ko ramppaavat kaikki täällä vaan. Eiku hetkinen, onko mulla ees oikeutta sanua XD Ota Ben & Jerry'siä, ja tarkkaile postiasi.

Jaa en tiedä, antaiskohan ne. Mut hetkinen, naimisiin kenen kanssa?