It's so beautiful here, she says, this moment now, this moment now

Haa, kerrankin ajoissa! Ko siellä Suomessaki on vielä kolmas päivä ihan, tarkotan.

Olin äsken syömässä lounasta parvekkeella ja vaikka on joulukuu, täällä on ihan keväinen valo ja keväisiä pilviä. Koko ikänsä Suomessa asuneena joteki olettaa että kaikkialla muuallaki talvi on harmaa ja kylmä ja pimeä. I shall miss this.

Tälle keväiselle joulukuun kolmannelle päivälle mulla on teille tuo värikäs valokuva tuossa ylhäällä, ettei teilläkään tarttis olla niin kylmää ja harmaata, sekä pieni hupsu runo jonka keksin eilen ripustaessani pyykkejä. Kuvassa on mömssejä (M&M) mömssikaupassa, siellä rivikaupalla mömssejö seinänpitusissa putkissa, joista sai sitten päättää ihan ite että mitä ottaa ja kuinka paljon. Näytti hauskalta.

Sitten se runo. Be gentle, se on erilainen mitä joskus aiemmin runot tykkäsi olla.

"I wish I had a friend
who'd live a floor up or down
a few doors to the left
or a couple blocks away
who'd knock on my door
in a morning or two
late breakfast in mind
or to whom I'd pay a visit
on long rainy nights
to whom I'd sometimes bring
"just a little something I baked
perhaps too much for just one"
or hot chicken soup
when winter turns rough
maybe sometimes we'd
have tea by the fire
or in the café nearby
while there'd be a blizzard outside
I could go to her
and she could come to me
whenever there was a need
to see that other one
living the floor up or down
a few doors to the left
or a couple blocks away
and never have to doubt
it being the proper time
but instead of all this sharing
and talking with someone
I always breakfast solo
and have tea with no-one."

Toisinaan täällä on vähän yksinäistä. Mutta tänään, voi tänään, tänään Vienna Teng on täällä New Yorkissa Alex Wongin kanssa illalla, ja kaikeksi onneksi mulla on sinne lippu. Looking forward to it.

Till tomorrow, my faithful nonexistant readers!