Friday, June 6

They say whisky will kill you, but I don't think it will

Voi Dylan. Be however old you like, you're still something so amazingly wonderful that I find it rather hard to even understand.

In other words, yes I liked the concert very, very much. And when saying "very very much" I'm sure you know I'm only kidding for I don't seem to find words good enough to tell you how magnificent he was, no matter how hard I try (tried already for a week, content?) . Yes, he was that good. And better, even. I don't think there could've been a better first proper concert for me to see. And oh the songs, the songs he played! As Sanna said, never have they sounded better. Even if I hadn't heard them all beforehand.

Content I am, pleased is I.

Ehkä teitä pitemmänajan faneja ärsyttää jos sanon, mutta ite asiassa oon tykästynyt Dylaniin yhä enemmän ja enemmän tässä kevään myötä. Oonhan toki pitänyt hänestä ennenkin, mutta tiiättehän.


Aa, mutta missä oon ollut sitten Helsinkiinlähtemiseni jälkeen vaikka lupasin reseptejäkin ja kaikkea? No, ensinnäkin oon ollut vähän väsynyt viime aikoina, enkä ole vain jaksanut kirjoittaa. Tarvitsisin tiettyä innostusta ja kiinnostusta kaikkea kohtaan että jaksaisin päivittää useammin. Onneksi on sentään loma. Toisekseen tietokoneeseeni tuli omaa varomattomuuttani harvinaisen sitkeä virus, ja ainakun olin aikeissa kirjottaa, joko juutuin poistamaan sitä virusta huonolla menestyksellä tai sitten koko kone vain oli niin auttamattoman hidas tai vajaatoimintainen ettei mistään postailusta tai kuvienkäsittelystä tullut yhtään mitään. Luulisin nyt saaneeni sen poistettua, siispä eteenpäin! Minulla on paljon kaikenlaista kerrottavaa viikon ajalta, varatkaa siis hetki aikaa ja kuppi maitokahvia vierellenne. Sellainen café au lait minullekin!


Helsingissä ollessamme yövyimme Sannan ystävän Sonian luona. Hän olikin kovin hurmaava persoona ja tuli seuraksemme myös seuraavana päivänä. Helsingissä on luultavasti Suomen ainut Ben & Jerry's koju ja sitä ei koskaan voi sivuuttaa sinnepäin sattuessaan, eikä sitä tälläkään kertaa siis tehty. Kuvassa Sanna, seuraamme hetken kuluttua liittynyt Vilina ja Sonia.

Om nom nom. Koju on siitä mainio, että sieltä saa sellastakin jätskiä mitä ei purkeissa vielä oo ja - mikä parasta - sieltä saa yhistelmiä!

Minä otin pallon Coconut almond fudge chip'iä ja Berry berry extraordinarya, kermavaahtoa, kinuskikastiketta ja smartieseja. Was of much nomness, yes indeed. (Ei linkkejä, pahoittelen, Ben & Jerry'sin nettisivut ei millään halua aueta jostakin syystä)

Bon. Kävimme myös Behnford'sissa, suomalaisessa amerikkalaisia tuotteita myyvässä kaupassa. En tiedä miksen kuvannut sitä, ehkä olin liian innoissani. Ostin sieltä Hershey's kisses, niitä maitosuklaisia. Tuoksuvat tismalleen samalta kuin silloin kun olin pieni ja äidin ystävä lähetti niitä New Yorkista meille jouluksi.

Niissä on myös kovin somia pieniä lappuja mukana joissa on pieni viesti - yhdessä luki "I like you" ja toisessa "good luck" ja yhdessä jopa "I hate Mondays", mikä oli minusta kovin somaa. But what's with this one?

Perhaps the writer was having a bad day.

Sitten pian lähdettiinkin jo pitkälle ja hieman puuduttavalle mutta terapeuttiselle junamatkalle kotiin. On mukavaa kun on joku jonka kanssa voi vaahdota asioista ja puhua kaikenlaisia mieltärauhoittavia juttuja.

Siinä se. Silloin oli maanantai. Keskiviikkona sitten lähdin Sannan luokse tekemään gumboa ja Jell-oa. Matkalla piti jäädä muutamaa pysäkkiä aiemmin pois bussista kuin mitä oli tarkoitus, sillä yhtäkkiä kaunis kukkaketo tuli vastaan.

Ja tässä sitten Jell-oa tekovaiheessa. Itse asiassa muista vaiheista ei kuvia sitten olekaan, unohdimme sen jääkaappiin ja myöhemmin sain kuulla ettei se koskaan hyytynyt kunnolla. Oh well, better luck next time!


Sitten tehtiin sitä gumboa. En ole koskaan tehnyt itse, siispä se oli kovin uutta ja erikoista. Siihen laitettiin myös chiliä ja vaikka se olikin vain mietoa, ennole koskaan käyttänyt sitäkään mihinkään. Voi miten paljon on vielä kokeilematta!


Itse asiassa nyt kun kokeilemisen mainitsin, olin muutama päivä sitten kirjakaupassa käymässä. Keittokirjahylly oli täynnä uusia kauniita kirjoja, joita en ollut ennen selannut. Niistä tuli kova halu kokeilla kaikenlaisia uusia ruokajuttuja ja nähdä uusia paikkoja ja-- niin, wanderlust myös.

Tässä gumbo maustamisvaiheessa. Noomnom.

A drunken cook is a happy cook, no?

Muutamaa tuntia ja riisinkeittoa myöhemmin gumbo oli valmista. Minusta siitä tuli oikein mukavan mausteista, itse laitan aina niin vähän mausteita että on vain mukavaa välillä syödä jotakin oikein tujua. Reseptiä minulla ei ole nyt juuri antaa, unohdin kysyä sen Sannalta. Ehkä myöhemmin?

Syödessä selailtiin jotakin alkoholikirjaa, jonka nimen olen valitettavasti autuaasti unohtanut jo tähän mennessä, mutta sen innoittamana tässä pienen pieni lasillinen Sambucaa. Se maistui vähän salmiakille. Ja eem, ette ehkä näe mutta.. Se palaa. Eenkä ehkä näytä niitä muita kuvia.

Tykkään vieläkin Sannan keittiöstä aivan hurjasti. Pur.

Torstai ja perjantai olivat rauhallisempia, olin lähinnä kotona ja tappelin sen viruksen kanssa varmaankin kun oikein en muista tarkalleen mitä tein. Löysin myös viime kesänä Ranskasta ostamani Blacksadin ranskankielisen kolmannen osan, Âme rouge:n, kirjahyllystäni ja se on nyt parhaillaan luvun alla. Tykkään lukea sitä erityisesti öisin. Ee, iltaisin.

Sunnuntaina, eli eilen, lähdimme muutaman ystävän kanssa vierailemaan Vilinan kotona Tyrnävällä, kun hän nyt on muutaman päivän taas käymässä täällä Suomessa ja lähtee huomenna taas takaisin Saksaan. Loppumielikuvaksi jäi että Vilinalla on kovin hurmaava koti ja siellä olisin viihtynyt pidemmänkin aikaa. En oo myöskään koskaan nähnyt niin kaunista vessaa kuin heillä alakerrassa - kyllä, se oli niin kaunis että se ansaitsi tulla mainituksi.

Taloa asutti myös kolme kissaa. Kuvassa neiti jonka nimeä en enää millään kykene muistamaan. Poseerasi hyvin mallikkaasti, aivan toisin kuin meidän kissa. Juoksee aina pois kuvatessa. Paitsi coconutcat ei juossut!

Tässä Vilinan oma kissa, Kansleri. Ihana pieni, kissoista nuorin joka leikki väsymättä vaikka kuinka kauan paperipalloilla ja naruilla ja verhoilla ja käsillä. Sai taas muistamaan miksi rakastan kissoja.

Myöhemmin yritimme viedä Kanslerin kävelylle valjaissa, muttei siitä tullut mitään. Rassukka, pelkää ulkonaolemista. Me tehtiin sitten ihan oma kävely keskenämme ja voi kuka tulikaan vastaan!

Kolmas kissa, jonka nimeä en myöskään muista. Sen ja jonkun vieraan kissan välillä oli kauhea kissatappelu meneillään illalla ulkona. Toivottavasti kummallekkaan ei käynyt kauhean pahasti, kumpaakaan ei näkynyt enää aamulla ennenkuin lähettiin takaisin kotiin.

(Vilina, jos luet tämän ja et pitänyt siitä että laitoin kuvia teidän hurmaavasta keittiöstänne ja kissoistanne tänne, niin kerro toki ja otan ne hetkessä pois.)

Päivällä keskustassa ollessani kävin ostamassa Chronicles'in kirjakaupasta koska yhtäkkinen tunne kertoi että minun täytyy se tehdä (ja koska olin nähnyt sen siellä jo aikaisemmin samalla viikolla) ja sain Vilinalta lainaan myös Don't look back'in. This pleases me. Ostin myös kuubalaista kahvia, sillä se entinen ranskalainen loppui tänään. Niin, aloinkin yhtäkkiä pitää kahvista tässä vähän aikaa sitten. En tiedä millaista se uusi on mutta it pleases me. Kotiin mennessäni teinkin tunnin kävelyn paikoissa joissa en ole ennen kävellyt ja se oli kovin mukavaa ja hiljaista, sateisella ilmalla harvat ihmiset lähtevät ulos. Kotiin tullessani huomasin, että äiti oli ostanut vesimelonia and it pleased me very much, too. So, I was pleased.

Ainiin, lupasin teille sen risottoreseptin viimekerralla. Antanette anteeksi jos laitan sen vasta ensikerralla, mahdollisesti huomenna, sillä nyt kello on jo puolen yön. Reseptin kirjottamisessa menee kuitenkin melkoinen tovi.

Tästä tuli taas vähän sillisalaattipost, mutta annatte myös sen anteeksi. Enhän millään voi kirjoittaa kaikesta erikseen enkä kaikkea näkemääni ja kokemaani ja jokaista mielipidettäni. Tai voisin, mutta ehkäpä sellaista myöhemmin. Kun en ole niin väsynyt enää.

Loppuun vielä Dylan. Koska pidän hänestä niin kovasti.

2 comments:

graffitihead said...

HA HAA SHE IS BACK! :D Lisää tällaisia kotoisia sillisalaattipostauksia, pidän niistä. Ja postauksistasi nyt ylipäätään, lisää lisää nainen, lisää.

(Har har verifiointikoodini tälle kommentille on kybmyf. Mahtava sana.)

Maaret said...

Hihii, saamasi pitää! Seuraavaksi kirjotan risotosta resepteineen kertaa kaksi! Mitäs siihen sanot, hyvä munkkiveli! :D

(Kybmyf, he. Sehän voisi melkein tarkottaa jotakin. Samaa sarjaa aestoernhertin kanssa kenties?)