This, that and the other

Isn't it amazing how quickly time goes by? I think it's truly amazing. It truly is.

Tämä viikko on ollut osaksi vähän vaikea. Sen takia vaikka oon tehnyt ruokaa ja ottanut hirveästi valokuvia kaikenlaisista asioista, ei mikään oikein oo tuntunut onnistuvan kauhean hyvin. Siksi ei postauksia.

..Mutta tiedättekö, sehän tarkoittaa että nyt seuraa hurjan sekalainen postaus täynnä sitä sun tätä! Hienoa, aloitetaan.

Maanantaina olin vahtimassa pikkuserkkuani Suvia hänen kotonaan. Heillä on kovin kaunis koti ja siellä oli mukava kuvata. Enkä edes luistanu töistä vaikka kuvasin vähän väliä, koska Suvillakin oli kamera ja kuvasimme yhessä. Haa! Sneaky. Tässä muutama kuva sieltä. Tuo tulppaanikuva on sieltä myös, olin haravoimassa ja kuvasin siinä sivussa. Aa, ja leppäkerttukuva on sieltä myös. Paitsi vähän eri puolelta taloa, olin takapihalla myös pölyttämässä omenapuita aikasemmin.

Sisällä talossa oli myös kaksi kissaa ja koira. Tässä toinen kissoista, Tyyne. En usko ehkä koskaan tavanneeni yhtä taidokkaasti mielistelevää kissaa. Syliin tullaan kyllä ja pusketaan, mutta oikeasti se on vaan loppausta, niinko Suvi sen ilmaisi.

Hide cat is hiding! Toinen kissoista, Sanna, on vähän raukkaparka. Se pelkää kaikkia ja kaikkea ja menee aina piiloon kun tulee vieraita. Tai no menee aina kokoajan piiloon mutta erityisesti kun tulee vieraita. Tällä kertaa se löydettiin makuuhuoneesta peiton alta, josta se juoksi pian keittiöön verhojen taakse.

Oli siellä myös koira, mutta sitä en oikeastaan kuvannut. Eikä se olis varmaan onnistunutkaan, se ei pysynyt hetkeäkään paikallaan.

Keskiviikkona leivänpaahdin meni rikki enkä saanut paahtoleipää aamiaisella. Kävin hankkimassa iltapäivällä uuden ja heti seuraavana aamuna se tiesi mitä kaipasinkin: se paahtoi paahtoleipäni varmaankin ihan tavallisesti, mutta se tuoksui ihan samalta kuin les croissants aamupalalla Ranskassa. Nyt kun on kesä on vieläkin helpompi ikävöidä sinne.


Kesä on siitäkin ihana, että sillon tulee kaikki ihanat hedelmät ja vihannekset taas joita ei talvella saa. Kuten nektariinit! Voi kuinka rakastan nektariineja. En voi edes kuvitella miltä sellanen maistuu suoraan puusta kypsänä poimittuna, kun ne on tänne puoliraakoinakin tuotuina niin hyviä. Ja nektariini paloteltuna turkkilaiseen tai kreikkalaiseen jogurttiin hunajan kanssa on ehkä paras viien minuutin jälkiruoka ikinä. Tai aamupala. Tai iltapala. Tai välipala. Tai ihan mikä tahansa -pala.

Nektariinien lisäksi aprikooseja on kans tullu kauppoihin joku aika sitten. Meillä ei ole koskaan ennen ollut niitä kotona, en oikein tiedä miksi. Mutta nyt on ja ovat ihan kauhean somia ja pieniä ja maistuvat niin hennosti, että vain tosissaan maistellessa maistuvat. Musta tosin tuntuu että se johtuu lähinnä siitä että ne ei oo kunnolla kypsiä kaikki. Niitä on keittiössä koko korillinen, oon miettinyt jos niistä voisi ehkä leipoa jotakin.

Ompelin tässä jonakin päivänä itselleni hameen. Otin siitäkin kuvan, mutta niistä ei tullut kauhean hyviä. Kangas oli silti sinistä jossa on suuria omenia, ehkä voitte ainakin yrittää kuvitella.

Ainiin, tein myös kanalientä vihdoin tässä keskiviikkona! En ymmärrä miksen tehnyt sitä jo aikoja sitten, se oli niin mukavaa ja helppoa. Nyt sitä on pakastimessa eikä tartte enää surkutella kun ei oo vaikka joku ohje vaatisi sellaista. Tuossa kuvassa ei silti oo kanalientä, ehei, vaan bataattipäärynäkeittoa Bowl Foodista. Siitä tuli silkkistä, tykkäsin. Resepti sattuu olemaan myös täällä.Olinki jo oottanu että saan laitettua tänne jonkun keiton että voin laittaa tämän kuvan. Sanna sen minulle piirsi ja se on minusta ihana. Niin on kyllä Sannakin kaikella muotoa, eipä siinä. Ei tuo minun nyt ihan leek soup oo, totta, mutta keittoa se silti on.

Eilen oli juhannus sitten. Olin kotona vain äidin kanssa ja koska satoi, ei voitu edes grillata kuten perinteisesti aina tehdään. Tein sitten vähän extempore aterian, kanaa oliivien ja aurinkokuivattujen tomaatien ja muiden sekalaisten vihannesten kanssa, riisiä ja salaattia.

Jälkiruoaksi paistoin uunissa yhden nektariinin ja kaksi aprikoosia, joitten kanssa oli passionjätksiä. Nomnom.

Tällä viikolla oon kattonut leffoja. Olin unohtanut miten hauska on kattoa välillä jotaki hyvää. Olin, olin oikeasti! Unohdin miksi viihdettä kutsutaan viihteeksi! Ja nyt suosittelenkin teille Becoming Janea, minä pidin siitä. Ja mikäli ette oo vielä kattoneet Ratatouillea, niin hankkikaa se nyt pian ja katsokaa se. Se on Hyvä.

Lisää jännittäviä tai vähemmän jännittäviä seikkailuja taas seuraavalla kerralla. Nyt lähden kävelylle hameineni mutta ilman kissaa. Kissa ei osaa olla kävelyllä.