Tuesday, August 5

The chilly breath of Autumn breeze

Hyvänen aika, tehän ihan oikiasti kommentoitte tänne! Tehän oikiasti luette tätä! Voi kuinka valtavan huippuja te ootte, by all means do carry on doing so. Se lämmittää mieltä ehkä aivan valtavasti.

Aa, luitte varmaan sitten ne lehtenne sunnuntaina, ettekö? Siellähän minä olin. Eipä oo kyllä kovin usein minusta ja minun hassuista harrastuksistani haluttu tehä juttua lehteen. Goodness. Leikkasin talteen että voin näyttää sen joskus ko kukaan ei kuitenkaan muuten usko.

On the other news, olin elämäni ensimmäisissä häissä viime lauantaina. En sentään omissani - kai nyt olisin maininnut - vaan serkkuni. Oli ihan mukava juhla, ei tapahtunut suuria katastrofeja ja oli mukava nähdä niitäkin sukulaisia, olivat sitten kuinka läheisiä tai kaukaisia tahansa, joita ei muuten lähes koskaan tapaa.

(Click the picture to see a bigger version of it) Toinen mainio seikka oli hääparin suuri innostus Espanjaa kohtaan, jonka takia koko hääjuhla oli teematettu espanjalaisittain. Sen takia myös ruokatarjoilu oli valtavan Nom. En edes halua ajatella mitä se kaikki on varmaan tullu maksamaan, mutta kaiketi sitä oli järjestämässä muutkin kuin pelkästään itse aviopari. Aion nyt kertoa niistä ruuista vähän, tämähän on ruokablogi. Varatkaa lähelle jotakin syötävää tai jotakin jonka päälle kuolata.

Alkupaloiksi oli muun muassa ilmakuivattua kinkkua, lohta paahdetuilla seesaminsiemenillä, oliiveja ja aurinkokuivattua tomaattia. Pääruoaksi oli kanafileetä punaviinikastikkeella ja gorgonzola-perunoita ja kasvissyöjille ehkä pilau-riisiä kasviksilla ja uunissapaistettuja perunaviipaleita, jotka olivat kuulemma tosi hyviä, mutta siksi vain ehkä etten osaa sanoa tarkemmin edes niiden nimeä, sillä sitä ei lukenut missään. Harmi. Jälkiruoaksi oli valikoima erilaisia kakkuja ja keksejä. Tarjolla oli myös punaviiniä ja valkoviiniä, joista voin sanoa että valkoviini oli parempaa.

Päätin viimetipassa että haluan sittenki ommella uuden mekon häihin, johon mahollisesti oli osallisena ne muutamat Jane Austinin kirjoista tehdyt elokuvat joita oon silmännyt viimeaikoina. Kävin viime tiistaina siis kangaskaupassa ja löysin tämän oikein sievän sinisen pellavaimitaation (not kidding, luen ehkä usein väärin mutta siinä lapussa luki ihan oikeasti että "100% pellavaimitaatiota") ja kotona löysin vanhat kaavatkin vielä ja torstaina aloin ommella kiireesti. Sain aikaan tuon ja sain siitä kehujakin, joka kertoo ettei se kai sitten ihan puuroa ollut. Muistin myös ettei tässä blogissa oo vielä ainuttakaan kunnollista ompelupostausta, siispä päätin että nyt saatte sellasen ja vieläpä kuvankin! Ja linkkaanpa vieläpä sen sivunkin jolta katoin apua, tässä. Jos nyt joskus elämässänne sattuisitte tarvitsemaan apua tuollasen mekon kanssa ylipäätänsäkään. Vaikka voin minäki auttaa!

Näittehän muuten ne valtavan kauniit pilvet tänään? Toivottavasti näitte.

Onwards! Vähän kotikokkauksia vaihteeksi. Viime viikolla löysin uuden aineksen jota söin suoraan purkista lusikalla ko oli niin hyvää - ricotta-juuston. Oon katellu sitä aina toisinaan kaupassa mutten koskaan ostanut. Tein kerran itse, mutta koska en tienny millasta ricotta oikeesti on, en oikein tienny millasta siitä olis pitänyt tulla (nyt tiedän, se oli liian kuivaa). Tein siitä perjantaina greippi-ricotta -salaattia päivälliselle ja oijoijoi nom. Resetpi on tämä: ota kasa salaattia, huuhtele ja revi tai mitä nyt ikinä sopiviksi palasiksi aika isolle lautaselle. Leikkaa greippi puoliksi ja irrota hedelmäliha veitsellä kuppiin, josta asettele salaattien päälle. Lusikoi ricottaa lusikka kerrallaan greippien päälle ja lopuksi piristele vähän öliiviöljyä tippoina
päällimmäiseksi. Sitten om nom.

Sen lisäksi tein toissapäivänä minestronekeittoa Twelven ohjeen mukaan. Se oli oikein hyvä resepti taas ja tuli hyvää keittoa, en vaan ymmärrä miksen kuvannut sitä. No, eilen sitten tein canneloneja Jamie Oliverin mainion ohjeen mukaan ja se oli aivan valtavan sottaista valmistaa, mutta täytyy myöntää että tosi hyvää silti. Siitäkään ei ole kuvia (tämä on jo säälittävää, ite aina sanon että ruokablogi ilman kuvia on kurja), mutta se johtuu siitä, että ajattelin kuvata sitä vasta lautasella. Tähän väliin lienee sopivaa kertoa, että ihmettelin miksi vaan joku muutama hassu harva oli kirjottanu canneloneista eikä nekään ollu laittanu kuvaa, jossa sitä on lautasella. Empä ihmettele enää. Jos joku teistä joskus onnistuu nappaamaan kauniin ja ei-sotkuisen kuvan itetehyistä canneloneista lautasella valmiina tulemaan syödyksi ja tulee esittelemään sen mullekin, niin lupaan pyhästi kokata sille päivällisen. Enough said.

Ainiin! Porkkanat ja herneet on nyt parhaimmillaan ja aivan valtavan maukkaita! Hus äkkiä hankkimaan niitä jostakin ennen kuin tulee taas talvi ja maistuvat kurjemmalta!

4 comments:

graffitihead said...

Ahaha, nuo siemenet näyttää ihan ötököiltä. Katsoin ensin että wtf kun en lukenut tekstiä - oma vika. :D Melko nom muuten, tuo tarjoilu.

Ricotta on yksi elämän suurimpia mysteereitä. Kuten se yksi toinenkin juusto, se möhmö joka ei maistunut miltään. Ee. Mascarpone? (Miksi tuosta nimestä tulee aina mieleen Al Capone!)

Maaret said...

Niin muuten näyttääki XD No, ei ne ainakan liikkuneet eikä niillä ollut jalkoja, luotan siihen että ne oli vaan tosi tummia siemeniä. Tai sitten espanjalaisilla on tosi kummallisia ruokalajeja nykyään XD

Ahihi, mascarpone Al Capone. :D Ja joo, ei ricotta ehkä kovin paljoa maistu, mutta on siinä silti sellanen joku ihana vieno maku. Ihan vähäsen raejuuston kaltanen, muttei kuitenkaan. Mutta siinä oot kyllä oikeassa ettei mascarpone maistu yksinään sen vertaakaan XD

Kata said...

Mitä häh, missä lehdessä se on ollut, miksi milloin mitäh? :O Oon kyllä ihan ulkopuolella, tsekkaan nyt vaikka vähän myöhässä sut kunhan kerrot mistä tsekata.

Maaret said...

Kata katasein, viime sunnuntain, 3.8., Kalevasta ko vilkaset pressiteekin niin et voi missata. Iso kuva heti siinä ylhäällä. :D