Is that "Wet Mitten" you're wearing?

Tiiättekö, tänään täällä tuli taivaalta sellasta outoa valkosta kylmää märkää möhnää. Tuli kyllä vähän ikävä niitä lapasia mitkä näin eilen Union Squaren Christmas fairilla, mulla ei oo täällä hansikkaita ollenkaan mukana. Mut oli sitä kaunista kattoa, silti. Lumisadetta.

Mietin pitkään minkä kuvan tänään laittasin, ennenko löysin tämän arkistoista.

Tämä oli ihan mahtava paikka. Niinko ravintola nenälle. Nenäravintola. :D Se oli hajuvesikauppa, mutta tavallisten hajuvesien sijaan siellä oli esimerkiksi vanhalta kirjastolta tuoksuva hajuvesi, vaahtokarkeilta tuoksuva hajuvesi, märältä lapaselta tuoksuva hajuvesi, palavilta lehdiltä haiseva hajuvesi.. Kaikkea ihan huippua, ja melkein kaikki tuoksu just siltä mitä niistä luvattiinki. Russian Caravan Tea oli aika ihana, mutta vähän liian sitruunainen, ja päädyin lopulta In the Libraryyn. Se on alussa vähän liian vaniljainen, mutta muuttuu aika pian juuri siksi mitä ootinki siltä. Toisaalta taas, olis mahtavaa voida sanoa, että "I'm wearing A Room with a View", mutta se ei ollut niin hyvä ko olisin toivonu. Kyseinen parfyymi, siis. Tai oikeestaan, se ei ollut sellanen ko olisin toivonu sen olevan.

Myöskin, maailman pienin maailma, pienenee aina ko tapaa jonku uuden. Tuolla oli töissä erään hurjan hyvän ystäväni hurjan hyvän ystävän paras ystävä. Ehkä aika kaukana silti, mutta ei sittenkään - ajatellen kuinka paljon ihmisiä maailmassa kuitenki on.

Tänään oon myöskin innoissani koska tapasin eilen jonkun. Tapasin! Täällä! Minä! Voitteko uskoa! Harmi vain että oon lähössä kotiin jo niin pian - enää puolitoista viikkoa. Itkeänauraa.

I think it's going to rain today

Ja tänään vuorossamme Tavallista Elämää New Yorkissa osa monta. Olin eilen kävelemässä iltasella sitten Joe's Pubille Vienna Tengiä kattomaan ja just ko olin päässy miettimästä että mitähän tässä nyt keksisi ko sisälle ei pääse ainakaan vielä kahteen tuntiin, saavuin siinä samassa Union Squarelle ja kävelin vahingossa suoraan mielenosotukseen. Ja kuinka sattukaan, osottivat mieltä homoseksuaalien avio-oikeuksista. Liityin joukkoon hetkeksi ja buuasin muiden mukana senaattoreille jotka oli äänestäneet juuri sitä avio-oikeuslakia vastaan.

Toivon että olisin saanu otettua paremman kuvan. Mutta onneksi tuosta saa ihan tarpeeksi selvää mitä oli meneillään. Eilen oli muutenki ihan hupsu päivä, sattu kaikenlaista. Ja entä Vienna? Millasta oli, kysytte? Oh, god. I don't think have any words to express anything of it at all. So let's end this to a more pensive thought, like Vienna did.

"Broken windows and empty hallways
A pale dead moon in the sky streaked with gray
Human kindness is overflowing
And I think it's going to rain today"

It's so beautiful here, she says, this moment now, this moment now

Haa, kerrankin ajoissa! Ko siellä Suomessaki on vielä kolmas päivä ihan, tarkotan.

Olin äsken syömässä lounasta parvekkeella ja vaikka on joulukuu, täällä on ihan keväinen valo ja keväisiä pilviä. Koko ikänsä Suomessa asuneena joteki olettaa että kaikkialla muuallaki talvi on harmaa ja kylmä ja pimeä. I shall miss this.

Tälle keväiselle joulukuun kolmannelle päivälle mulla on teille tuo värikäs valokuva tuossa ylhäällä, ettei teilläkään tarttis olla niin kylmää ja harmaata, sekä pieni hupsu runo jonka keksin eilen ripustaessani pyykkejä. Kuvassa on mömssejä (M&M) mömssikaupassa, siellä rivikaupalla mömssejö seinänpitusissa putkissa, joista sai sitten päättää ihan ite että mitä ottaa ja kuinka paljon. Näytti hauskalta.

Sitten se runo. Be gentle, se on erilainen mitä joskus aiemmin runot tykkäsi olla.

"I wish I had a friend
who'd live a floor up or down
a few doors to the left
or a couple blocks away
who'd knock on my door
in a morning or two
late breakfast in mind
or to whom I'd pay a visit
on long rainy nights
to whom I'd sometimes bring
"just a little something I baked
perhaps too much for just one"
or hot chicken soup
when winter turns rough
maybe sometimes we'd
have tea by the fire
or in the café nearby
while there'd be a blizzard outside
I could go to her
and she could come to me
whenever there was a need
to see that other one
living the floor up or down
a few doors to the left
or a couple blocks away
and never have to doubt
it being the proper time
but instead of all this sharing
and talking with someone
I always breakfast solo
and have tea with no-one."

Toisinaan täällä on vähän yksinäistä. Mutta tänään, voi tänään, tänään Vienna Teng on täällä New Yorkissa Alex Wongin kanssa illalla, ja kaikeksi onneksi mulla on sinne lippu. Looking forward to it.

Till tomorrow, my faithful nonexistant readers!

Shake shake mama

Heyy guess what you all, today you're in for a treat! Aika monta viikkoa sitten, ko syksy oli vasta aluillaan ja ulkona pärjäsi ilman takkia, olin kävelyllä Washington Square parkissa ja siellä oli niin jammaava miesryhmä, että otin niistä videopätkän siinä mennessäni. Sit muistin sen tässä tänään, kavoin esiin valokuvasekamelskasta ja tässä se on! Harmikseni en osaa kertoa yhtään että ketä olivat, mut jos joku tunnistaa niin I'd be more than pleased to hear.

Siispä, hyvää joulukuun toista. Vaikka siellä se taitaa olla jo kolmas.

Almost there - at the point when you realize you need to spice things up a bit.

No mutta, hyvänen aika, ollaampa sitä taas onnistuksekkaasti hylätty tämäkin poloinen, huomaan ma. Luulen että kaikki maholliset selitykset olemattomalle päivitystahdille on tässä blogissa käyty läpi ehkä jo ainaki kahdesti, enkä siis aio alkaa siihen enää ollenkaan. Sen sijaan oonkin keksiny jotaki paljon hauskempaa: mitä sanoisitte joulukalenterista?

Kyllä, hyvitykseksi vähäsistä New York -kuulumisista mietin laittaa tänne päivittäin jouluun asti jotakin täältä. Valokuvan, tarinan, videopätkän - mitä vain sitten saankin päähäni. Reasonable, no?

Mutta jos nyt haluatte kuitenkin tietää, niin joo, täällä menee hyvin ja joo, en halua lähteä ja joo, mulla on kaikkia ikävä. Joo, on myös jo melko myöhä, siispä tänään taidan laittaa vain jotain lyhyesti. Tässä siis ensimmäiselle päivälle. Täällä tosiaan vielä on 1. joulukuuta. Jotain hyvää aikavyöhykkeistäkin.


5th Avenue muuttuu ehkä vielä vähän ihmeellisemmäksi joulukuussa, ko suurin osa kaupoista laittaa omanlaisensa jouluaiheiset näyteikkunansa pystyyn. Tämä jättiläismäinen kirjotuskone paperineen jotka ei tee järkeä ja korppi ilahduttivat mua hurjasti eilen ko olin kävelyllä. Vaikka täytyy myöntää että viereisen ikkunan mursunpäinen mies sai mut jopa nauramaan ääneen. Mutta tämä kirjotuskone oli kivempi silti. Oonko ainut jolla tulee Linnunradan käsikirja mieleen tuosta toisiksi alimmaisesta?

Täällä on muutenkin aika mukavaa sinänsä joulun kannalta, joka paikka on niin täynnä joulua ja se alotetaan niin aikasin, että vaikkei lunta olekkaan on silti sellanen tunne että joulu on tulossa. Vaikken tajuakkaan mihin marraskuu meni.

Rainy day lament, except without the lament.

Tänään New Yorkissa sataa. Ja kun sanon että sataa, sataa ihan tosissaan. Tuulee ja sataa ja on kylmää ja vähän hämärää ja takuulla kastuu jos ei juokse piiloon sisälle tai oo varustautunut sellasella sateenvarjolla, joka ei käänny ympäri jokasesta tuulenpuuskasta. Kävin hakemassa Meze Grillistä lounasta, joka on ilmeisesti ihan vastikään avannu ovensa 55th streetille, ja vaikka sinne on vain ehkä kahenkymmenen minuutin matka ja jopa muistin sateenvarjon (vaikkakin kääntyilevän), kastuin aika huolellisesti.

Täällä on muuten hassua ja toisaalta ihanaa se, että vaikka täällä matka kestäis kävellen puoli tuntia, mikä olis Oulussa jo melkein nihkeän rajoilla, onki täällä oikeestaan enempi hauskaa eikä ees välttämättä huomaa että meni puolituntia kävellessä. Tai niinko eilen, ehkä tunnin matka Macy'sille kävellen enkä ees huomannu, ihmekö tuo jos väsytti illalla ko kävelin molempiin suuntiin. Mutta täällä on niin paljon kaikkea tarkkailtavaa, ettei ehi kyllästyä matkalla. Tai sitten se vaan johtuu siitä ko on uuessa paikassa. Siitä huolimatta, se on valtavan kivaa ja toivon ettei se mee ohi.

Mutta mennäänpä vähän taaksepäin. Kävin tosiaan Macy'silla eilen. Voi valtava minkä kokoinen laitos. Yheksän kerrosta, Yheksän, ja sen lisäksi kellarikerros. Jo kuutoskerroksessa alko naurattaa että ei kai täällä kertakaikkiaan Voi olla enää kovin montaa kerrosta. Oli niin paljon kaikkea etten jaksanu ees yrittää löytää mitään, kävelin vaan kerroksesta toiseen. Ja mun harmikseni siellä ei ollu ruokaosastoa, olis ollu hauska käyä jossaki ihan tavallisessa amerikkalaisessa supermarketissa. Tosin, niitä taitaa olla vaan Manhattanin ulkopuolella. Paluumatkalla kävin hakemassa Starbucksista jugurttia ja eksyin hassuun raitapaitakauppaan, jossa ei kuitenkaan oikein ollu mitään.

Toisekseen, hain tänään tosiaan Meze Grillistä, uudesta pikaruokapaikasta, lounasta. Se oli yleisestiottaen melko viksu paikka ja henkilökunta oli kovin mukavaa porukkaa. Niillä tilaus hoidetaan niin, että ite kootaan oma annos aineksista, jotka on laareissa tiskin takana. Otin kanaa salaattipedillä ja päälle tomaattia, fetaa ja oliiveja ja hummus-lime-kastikkeen. Oli melko mausteista ja hyvää sinänsä, ei kuitenkaan ihan niin hyvää mitä ootin. Ja kasviksia olis saanu olla minusta vähän enempi verrattuna lihamäärään.

Hmm, miksiköhän en kuvannu näistä mitään. No, ottakaa lohutukseksi Times Square - tosin, kuva valehtelee, ei Times Squarella oo tollasta määrää kaikkea. Siellä on vielä paljon, paljon enemmän.

The untold story of the story already told

So, what am I up to these days?

Well, I flew to New York.

Tosin, sen te kaikki jo varmaan suunnilleen tiesitteki. Mutta jos joku Ei vielä tiennyt, niin joo, tulin tänne tasan viikko sitten, asustelen äidin ystävän luona Manhattanilla Upper West Sidella ja vastineeksi ruoasta ja nukkumapaikasta ja kaikesta muusta auttelen kotitöissä ja siivoilen ja muuta sellasta kodinhoitajan hommaa. Paluulippu on 17. joulukuuta. Ite asiassa tuo kuva tuossa ylhäällä on näkymä mun ikkunastani, asutaan 15. kerroksessa. And so far, I'm delirious. Ette usko minkälainen tämä eka viikko on ollut. Summaa hyvin jos sanon että Ranskassa en ikimaailmassa olis tuntenut oloani näin kotosaksi tai innostuneeksi vaikka olisin jääny sinne maailman loppuun asti. Haha, go figure. Mutta niin se vain on.

On valtavan ihana huomata, että täällä kaikki tosiaan on niin kuin kaikki leffat ja telkkarisarjat antaa ymmärtää. Täällä tosiaan on keltasia takseja ihan jokapaikassa kokoajan, ovissa tosiaan on nupit, hot dogeja todella myydään kadunvarsilla vähän melkein joka kulmassa, puhelinvastaajasta todella kuulee viestin samalla kun se jätetään siihen. Times Square tosiaan on täynnä neonvaloja ja isoja ruutuja joissa välkkyy mainokset ja mitä ikinä saattaa kuvitella ja Central Parkissa tosiaan kulkee hevoskärryjä, ite asiassa se ei oo millään tavalla jokapäiväsestä poikkeavaa. Välillä ajaa ohi niin pitkiä limusineja, että ne täytyy kuvata kahteen eri kuvaan kun yhteen ei mahdu, ja matkalla kauppaan saattaa vahingossa joutua keskelle tunnetun telkkarisarjan kuvauksia. Jotkut kaupat on tosissaankin auki 24/7 ja jotkut talot tosissaan on niin korkeita, että niskansa melkein niksauttaa jos yrittää nähä miten korkeita. Ja siltikään ei kyllästy eikä oo pettynyt, vaan hullun innoissaan ja ilahtunu aina ko hoksaa jonkun uuden asian, joka pitää paikkansa.


En edes tiedä, mitä pitäisi kertoa. Kysykää, niin kerron. Central Parkiin on noin 10 minuutin matka, Whole Foodsiin ehkä vartin. Kyllä, täällä on kaasuhella ja voin ylpeänä kertoa että osaan käyttää sitä. Aika on seittämän tuntia jälessä, mutta kyllä tämä jetlag tästä on jo tasottumassa. Ei, vielä ei ole syksy, mutta ihan ihan kohta on. Eilen käytiin jonkun taidenäyttelyn avajaisissa johon meille tuli postissa kutsu. Se oli mielenkiintonen näyttely ja mukava kattoa, se keskitty paperinleikkaustaiteeseen. Tänään taas oli ultimate quest: löytää hot dog stand, joka myy paahettuja kastanjoita. Näin sellasen joku päivä sitten, mutta kuka enää muistaa missä se oli. En löytänyt, pahus. Etsinnät jatkuvat mitä pikimmiten. Sen sijaan kaikissa, joka ikisessä, myytiin isoja lämpimiä pretzeleitä.

Stay tuned! More adventures next time! Which, hopefully, will be soon.


Ps. Sanna, mulla on ilo ilmottaa, nyt kun lopulta tosiaan oon täällä ja tarkkaillut tilannetta, että se tämä eräs ystäväsi on kyllä totaalisen väärässä Nykin suhteen. Ei ole sieluton ja kolkko, sinnepäinkään.