In which she feels excited about food again.

Ja niin kävi. Olin Suvilla myös keskiviikkona ja torstaina. Ei se oikeastaan työltä tuntunut lainkaan. Ja heillä on niin kaunis koti että sinne oli aina ilo tulla. Päivillä, Suvin äidillä on silmää sisustamiselle ja väreille, jota ihailen kovasti. Kuvasin vähän lisää keskiviikkona ja Suvin hauskuuttamiseksi kuvasin tällä kertaa myös koiraa.

Se on Esteri, minikokoinen shetlannin lammaskoira. Toivottavasti kirjotin sen oikein. Ja katsokaa nyt nuita unikkoja nuissa vaatekaapeissakin, eivätkö ole kauniit. Huh.

Hetkeä myöhemmin huomattiin että Tyyne nukkuu keskellä olohuoneen pöytää olevalla hedelmävadilla, tai en oikein tiedä miksi sitä kutsuisi. Tuollasessa kuitenkin, näettehän. Hassu otus. Ainiin ja tiedättekö, Sanna-kissa ei pelännykään mua enää torstaina. Olen punnittu ja turvalliseksi havaittu. Siitä kertoo se että sain hurjasti puskemisia kun harjasin.

Keskiviikkona kävin Sannalla kattomassa hurjan hyvän kokkausleffan nimeltä No reservations, tykkäsin siitä kovin. Se sai mut innostumaan kokkauksesta taas uudella tavalla aivan, mikä on hyvä. Paitsi sen kannalta että mun pitäis alkaa kertailemaan matikkaa piakkoin syksyn kirjotuksia varten.

Sen elokuvan innottamana teinkin perjantaina pastaa itse ja tomaattikastiketta ja sitä paitsi siitä on kamalan kauan ko oon viimeksi syönyt sellasta. Hassua miten oon muutenkin sivuuttanut italialaisen ruoan aika vähällä huomiolla, enkä yhtään tiedä miksi. Kattokaa nyt tätäkin sivua! Nomm. Kirjotan siitä pastanteosta seuraavalla kerralla, koska enskerralla mukaan tulee myös mozzarellasalaatti ja ne sopivat hyvin samaan postaukseen. Ja oon nyt niin hurjan ihastunut nuihin lautasiin että tässäkin postauksessa ne on mukana. Mutta eikö teistä? Zen-lautaset, hehe.

Pastan kanssa laitoin fenkoli-retiisi salaattia, jonka ohje oli toisessa niistä Jamie Oliverin kirjoista, jotka mulla on lainassa. Se oli mukavan rapeaa. Tarttisin salaateissa vähän harjotusta ja uusia reseptejä, teen nykyisin aina melko samanlaista.

En tiiä oonko koskaan kuluttanu yhellä kauppareissulla yhtä paljon rahaa kuin eilen. Huh. Oli niin monta vähän kalliimpaa ostosta kerralla, niinkuin oliiviöljy ja parmesaani. Ostin Stockmannin edestä myös kirsikoita, mansikoita ja herneitä. Mansikat ja kirsikat on jo melkein loppu, mutta herneille pitäisi keksiä jotakin. Ehkä niistä saisi hyvän keiton, siinä isossa Culinaria Ranskassa, jonka muuten tiputin eräänä epätavallisen kömpelönä päivänä varpailleni, muistan olleen joku hyvänoloinen resepti siihen. Ajattelin tehä huomenna myös vaniljajätskiä, sen kanssa mansikat ja kirsikat olis varmasti niin hyviä että huh. Jos niitä on sillon enää.

And remember this picture from Amélie? Well, I had to try, too. You wouldn't even believe how difficult it is to photograph your own ear.

Eilen kävin vihdoin ostamassa myös tämän Neuhausin suklaarasian. Tavallisesti en olis millään raaskinut, koska Neuhaus on tavallisesti niin kallis ja laadukas (pakkauskin sen kertoo), mutta koska ne on nyt alennuksessa Stockmannilla, tein poikkeuksen. Enkä yhtään ihmettele miksi ne tavallisesti maksaa niin paljon. Hyvänen aika sentään sitä makua. Neuhaus on selvästi joku mun uusi suosikki, tälläkään kertaa se ei pettänyt odotuksia. Ja katsokaa kuinka kauniitakin ovat.

Lopuksi vielä muutama mansikka, koska ovat niin hyviä ja makeita nyt. Ja myös muistuttamaan siitä että on kesä. Joko te ootte syöneet ensimmäiset kotimaiset mansikkanne?