In which she tells a memory from long ago (dessert included)

Ensimmäinen kerta kun söin tiramisua oli joskus ollessani melko pieni, ehkä vain yheksän tai kymmenen vanha. Olin sillon vierailemassa sen aikaisen toisen parhaan ystäväni, Annan, luona ja hänen vanhempansa olivat käyneet ostamassa tiramisua. En tiennyt sillon mitä se oli tai miltä se maistui, puhumattakaan siitä mistä se oli tehty. Se on ensimmäinen ja viimeinen kerta jonka muistan jollon olisin syönyt oikeaa tiramisua. Hassua etten koskaan muista syöneeni sitä sen jälkeen, koska vaikken muistakaan miltä se sillon maistu, ei se ainakaan pahaa ollut. Muistan vain että mulle kerrottiin tiramisulla olevan jotakin tekemistä kahvin kanssa. Sen päivän jälkeen se jostakin syystä vain haihtui. Kukaan ei puhunut siitä kovin usein, ei tarjonnut sitä eikä ostanut sitä.

Vasta nyt vuosia sen jälkeen oon alkanut taas miettimään että miltähän tiramisu oikeasti maistuu. Tokihan oon syöny jotaki tiramisun makusta suklaata ja muuta, muttei se ole sama. Muutamia viikkoja sitten, kuten taisinki mainita, olin sitten Sannalla kattomassa kokkausleffaa nimeltä No reservations, missä ne söivät tiramisua suoraan tupperwaresta. Muutama päivä myöhemmin löysin juuri sen tiramisureseptin mitä oli siinä leffassakin käytetty (ja myös sen sahramikastikkeen, mutta en usko että kaffir limen lehtiä täällä kovin helpolla jaellaan) ja päätin että nyt vihdoin haluan uudelleen tietää miltä se maistuu. Minkälainen tekstuuri siinä on, miten se laitetaan kokoon ja onko se todella maineensa veroinen jälkiruoka. Ja miksei kukaan koskaan oo tarjonnut sitä missään, onko se ehkä liian hankala tai vaivalloinen tehä vai mitä. Ja sitä paitsi tässä reseptissä oli jotakin erityisen ilahduttavaa ja erityistä: se ei vaatinut käyttämään niitä typeriä keksejä. Minä en halua laittaa keksejä, liian helppoa! Ja sitä paitsi numero kaksi, tästä reseptistä en löytänyt yhtään kommenttia mistään. Muutama oli kyllä kokeillut kai, muttei sitten kuitenkaan kertonut miten se onnistui, mitkä kohdat oli hankalia tai mitään sen tapaistakaan. Päätin että nyt saa tulla muutos, minä kokeilen sitten itse ja kirjotan siitä.


Tiramisu
Serves 4
From the French Culinary Institute for 'No Reservations'

Nick (played by Aaron Eckhardt) serves this rich dessert dish after making pizzas with Kate's young niece Zoe.

For the Genoise Sponge:
3 1/2 ounces caster or superfine sugar
4 eggs
1 3/4 ounces melted butter
3 ounces plain flour
1 ounce good-quality cocoa powder

For the Filling:
1 pound plus
1 ounce mascarpone cheese
2 1/2 ounces caster or superfine sugar
2 egg yolks
3 1/2 ounces Vin Santo
4 to 5 shots espresso coffee
Tia Maria liqueur
3 1/2 ounces good-quality white chocolate, melted
Cocoa powder, for dusting
1 bar good-quality dark chocolate, for shavings

First make the sponge. Preheat the oven to 350 degrees. Whisk the sugar and eggs until they are at ribbon stage. Fold in the melted butter, then fold in the sifted flour and cocoa. Pour the mixture into a lined Swiss roll tin and bake in the preheated oven for 10 minutes. Remove the sponge from the oven when it is done and leave to cool.

To make the filling, put the mascarpone, sugar, egg yolks, and Vin Santo into a bowl and mix until smooth.

To assemble the tiramisu, break up the sponge and press it into the bottom of a shallow dish. Drizzle over the coffee, Tia Maria, and white chocolate. Spoon over the mascarpone filling, then dust liberally with cocoa. Using a large knife, scrape the chocolate towards you to make shavings and arrange these delicately over the top.


Tein muuten uskollisesti reseptin mukaan, paitsi että puolitin kaiken ja en laittanut Tia Mariaa tai mitään muutakaan kahvilikööriä. En myöskään laittanut voita pohjataikinaan ollenkaan, tai no ensimmäiseen taikinaan laitoin mutta siinä samassa ko olin kaatanu sen voin sinne, meni jokin järkyttävästi vikaan ja yhtäkkiä mulla ei ollukkaan enää kananmunavaahtoa. Heitin pois ja tein uuden taikinan, ilman voita sillä kertaa ja onnistui aivan hyvin. Ite asiassa se eräs Le Cordon Bleu-kokkaustekniikkakirja, josta ehkä kerroin viime kerralla, kertoikin että ei tartte välttämättä laittaa voita, mutta se tekee taikinasta täyteläisemmän.
Piti myös paistaa hieman kauemmin, ehkä 15 minuuttia ja.. Ainiin ja tuo on kyllä melko hämmentävä kohta, kun käsketään laittaa "1 ounce mascarpone cheese", koska 1 ounce ei oo grammoissa lähes yhtään mitään. Päätin siis liberaalisti että se tarkottaa 1 pound ja puolittamalla siitä tuli 250 grammaa. And all was well again in the kingdom of thee very confusing recipe.


Tiiättekö, minusta on tosi omituista että nykyään huomaan usein puhuvani jostakin mitä tapahtu tai oli sillonko "olin pieni". Ehkä vielä sitäkin kummallisempaa on tosin se, että jos sanon että kymmenen vuotta sitten, niin se ei enää välttäättä tarkotakkaan että "no joskus sillon tosi kauan sata vuotta sitten", vaan se tarkottaa ihan oikiasti kymmentä vuotta. I'm growing older.

On the other news, tässä muutama päivä sitten tapahtu jotaki melko kummaa jonka ansiosta haluatte ehkä tarkkailla Kalevaanne ens sunnuntaina. Just saying.

Heinäkuun alusta lähtien oon yrittäny hurjan ahkerasti harjotella matikkaa. Muutama päivä sitten huomasin että oho, tahti oliki vähän liian hidas ja oon nyt suunnilleen neljässä päivässä kertaillu kahen kirjan asiat että ehtisin. Vielä kaksi kirjaa jäljellä, sitten voin viimesen viikon harjotella vaikeimpia laskuja kaikista ja sitten oon ehkä valmis kertauskurssille.

Ainiin, Laura tuli kotiin muutama viikko sitten. Nyt tuntuu jotenkin taas.. täydemmältä tämä koti.


No, haluatte varmaan kuulla millaista siitä tiramisusta sitten tuli?

Ehkä sanon vaan etten kovin helpolla voi käydä jääkaapilla syömättä edes yhtä lusikallista.

Melanzane alla parmigiana and saffron sau-- I mean, saffron risotto.

Multiple have been the times I've tried to write this post and as many times failed, due to my newly found amusements Blackadder and Grim Fandango. So far I've watched seasons two, three and almost four of Blackadder and found it very amusing indeed (and found the characters' way of speaking very contagious, indeed) and as to Grim Fandango I'm in the forest, driving like a mad man with my orange ex-driver demon from here to there, trying to figure out what to do with the very puzzling tree-thingie. Also am I infinitely pleased. Good god this game's good.

So, I'm very sorry that I didn't write about the new book I bought nor about my new espresso maker last week, after all. The book I'm going to tell more about in an instant, but I think I'll leave the espresso maker to some other time or not to tell more about it at all, it's just a very pleasant espresso maker that I like very much. It boils my morning coffee most loyally every time I want it to.

Ehkäpä kuitenkin vähän suomea. Viime viikolla päätin hemmotella itteäni ostamalla uuden keittokirjan. En tiedä tapahtuuko teille koskaan, mutta lähes aina kun oon aikeissa ostaa jotakin, oli se sitten kirja tai suklaata tai vispilä, mun täytyy miettiä asiaa melko tovi ennenko voin päättää haluanko sitä todella. Käytännössä se tarkottaa sitä että joko kävelen puoli tuntia ympäri kauppaa se tavara kädessä tai sitten käveleskelen ympäri kauppaa muuten vaan ja palaan sen tavaran luo joka viides minuutti. Siispä, sen jälkeen ko olin kävellyt ensin sen espressokeittimen ja tuon kirjan väliä ehkä sen puoli tuntia, päätin ostaa molemmat. Tai no ensin oikeasti päätin ostaa vaan sen pannun ja miettiä kirjaa huomiseen, mutta sitten päätinkin etten Halua miettiä huomiseen ja ostin sen joka tapauksessa.

Se on Tessa Kirosin kirjottama Twelve, toscanalainen aivan hurjan kaunis keittokirja, jossa reseptit on järjestelty kuukausittain. Ja yksi melko pettämätön merkki siitä että keittokirja on minusta hyvä on se, että siihen on ilmestynyt pieniä kirjanmerkkejä jo seuraavana päivänä siitä kun oon tuonut sen kotiin.

(The apple's not a prop, it's a bookmark.) Eilen sitten päätin vihdoin kokeilla yhtä reseptiä tästä samaisesta kirjasta, mihin olin oikeestaan ostanu ainekset jo viime viikolla, mutten ollu vaan ehtiny kokata niistä vielä mitään. Ei, hetkinen, se olikin toissapäivänä kun tätä tein. No, joka tapauksessa. Se resepti oli melanzane alla parmigiana eli baked eggplant with tomato, mozzarella and Parmesan cheese ja se oli ihan Loistava! Siksi laitankin sen myös tänne että voitte kokeilla.

Kuulkaa, kokeiletteko te koskaan näitä? Reseptejä mitä laitan siis? Ei sillä että teidän nyt ehdottomasti pitäisi, vaikka olisihan se tietenkin kovin mukavaa. Ja minä vaan ajattelin että jos ootte kokeilleet niin olisi mukava kuulla miten ne on onnistuneet tai mitä tykkäsitte niistä. Vaikkeivät olisikaan mun kirjottamiani. No, jos koskaan mitään harkitsette kokeilevanne, niin tämä on kyllä yksi niistä joita ainakin kannattaa kokeilla.

Melanzane alla parmigiana
from Twelve by Tessa Kiros

serves 6

3 medium eggplants, cut into 3 mm slices
2 tablespoons olive oil
2 gralic cloves, peeled and finely chopped
5 ripe tomatoes, skinned and chopped
about 10 basil leaves, roughly torn
flour for dusting the eggplants
olive oil for frying
300 g mozzarella cheese, cut into 5 mm slices
50 g freshly grated Parmesan cheese

Cut the eggplant slices and put them in a colander. Sprinkle with salt and leave for about 30 minutes to allow the bitter juices to drain away.

Preheat the oven to 180 celcius degrees.

To make the tomato sauce, heat the 2 tablespoons of olive oil in a saucepan. Add the garlic and as soon as you begin to smell the garlic, add the tomatoes and half of the basil. Season with salt and pepper, and simmer for 15-20 minutes, or until the tomatoes have melted into a sauce.

Rinse the eggplant slices and pat dry with paper towels. Lightly dust both sides with flour. Heat enough olive oil to come 1 cm up the side of a saucepan. Heat the oil and fry the eggplants in batches until golden brown on both sides, adding a little more oil if necessary. Transfer them to a plate lined with paper towels to absorb the oil.

Spoon a little of the tomato sauce into a square or round oven dish of roughly 30 cm. Cover with a layer of eggplant slices. Add a few spoonfuls of tomato sauce, then a layer of the mozzarella cheese slices. Add the remaining basil leaves. Sprinkle with Parmesan cheese. Repeat to use up the ingredients. Put into the hot oven and bake for 20-30 minutes or until the top in lightly golden and crusty. Cool slightly before cutting into servings. Serve hot or at room temperature.


Ja koska tämähän on kuitenkin vähänniinkoin lisäke, sen kanssa piti keksiä jotakin muutakin ruokaa, tottakai. Päätin laittaa risottoa ettei taas olisi tarvinnut mennä kauppaan. Ei sillä, tykkään ruokakaupassa käymisestä, mutta tuhlasin viime viikolla pelkästään ruokakauppaan varmasti enemmän ko yleensä edes kahen viikon aikana. Meillä sattui olemaan juuri kaikkea mitä sahramirisotto vaatisi, varsinkin kun keksin sen osaksi omasta päästäni. Luin kymmenkunta sahramirisottoreseptiä sieltä täältä ja mietin niiden pohjalta miten tekisin. Tässä siihenkin resepti mitä lopulta sain kasaan, minusta se onnistui melko hyvin verrattuna joihinkin mitä oon tehnyt omasta päästä.

Sahramirisotto

Serves.. No kyllä te tiedätte jo, kaks tai neljä ehkä.

5 dl kanalientä tai vettä*
1/4 tl sahramia
1-2 rkl oliiviöljyä
2 shalottisipulia silputtuna
1 valkosipulin kynsi silputtuna
2 dl risottoriisiä
ihan vähän sitruunamehua suoraan sitruunasta
suolaa pippuria
25 g voita tai leivontamargariinia mitälie
parmesaania

Laita kanaliemi kattilaan ja sekoita sahrami joukkoon. Kuumenna kiehuvaksi ja pidä kattila levyllä miedolla lämmöllä, että se kanaliemi on kuumaa sitten ko tarttet sitä myöhemmin.

Kuumenna oliiviöljy toisessa kattilassa ja lisää sipulit. Paistele muutama minuutti, kunnes ovat vähän pehmenneet, mahdollisesti kolme minuuttia. Lisää riisit ja sekoita, paista niitäkin muutama minuutti keskilämmöllä kunnes ovat läpikuultavia.

Purista sitruunasta mehua kattilaan ja odota että se haihtuu. Lisää kanalientä niin että riisit peittyvät ja lisää suolaa ja pippuria. Sekoita ja pienennä lämpöä niin, että vesi kiehuu muttei liikaa. Muistattehan mitä tapahtuu jos kiehuu liikaa. Kun liemi on lähes kadonnut, lisää suunnilleen saman verran lientä. Sekoita ja odota taas että liemi imeytyy riiseihin ja lisää taas lientä ja sitä rataa, kunnes liemi on loppu ja riisit kypsiä. Siihen pitäisi mennä noin 20 minuuttia kai. Tarkista ovatko riisit kypsiä, jos eivät ole niin jatka kypsentämistä kuuman veden kanssa.

Kun riisit ovat kypsiä, ota pois liedeltä. Sekoita haarukalla ja lisää voi sekä raastettu parmesaani. Nämä tekevät risotolle oikean rakenteen. Sekoita hyvin. Tarjoile parmesaaniraastella koristettuna.


*Eem, tässä taitaa olla parasta käyttää sitä kanalientä jos sitä vain suinkin mistään on saatavilla, koska tässä risotossa se on melko olennainen osa makua, luulisin. Tähänhän ei tule mitään lihaa tai kasviksia tai muita sellasia maunantajia, ymmärrättehän.

Jos tässä reseptissä sattuisi olemaan puutteita, siitä ilmoitettakoon välittömästi niin korjaan ja selvennän.

Ainiin, ihmettelittekö koskaan mitä niille mun kasveilleni tapahtui? No, ehkä ette miettineet, mutta jompi kumpi teistä olisi Voinut miettiä, siispä tässä raportti: basilikoilla ja meirameilla menee melko hyvin, istutin ne tässä hiljattain ulos vihdoin, varmistuttuani etteivät ne ehkä pääse enää paleltumaan keskellä heinäkuuta, vesimelonit kasvavat ja kukkivat minkä kerkeävät mutten uskalla viedä niitä ulos koska on niin viileää ja sateista, kesäkurpitsat kuolivat aikoja sitten ja tomaatit eivät tee oikeastaan yhtään mitään. Kasvimaalla on basilikan ja meiramin lisäksi vähän hitaasti kasvavaa salaattia, porkkanoita, yksi sipuli ja muutama peruna sekä pari mansikkapuskaa, joilla kaikilla menee suhteellisen hyvin muutamista rikkaruohoista huolimatta.

I often wonder what clouds dream about.

When it's raining
the clouds are asleep
the winds from West India
brought them here
to knit them a different dream

When it pours I
often wonder
what was it that made
the clouds so angry
or was it perhaps
a mere miscalculation
when the winds were adding new stiches?

Recipe tiem!

Feels a little bit like autumn already. It saddens me, but the idea of the warm days that still lay ahead brighten one's mood again. There must be some warmth coming. It can't always be cold!

Oikeestaan ajattelin kirjottaa vasta huomenna, mutta sitten hoksasin että jos kirjotan vasta huomenna, mulla on aivan hurjasti kirjotettavaa ja on siis parempi jakaa ne kahteen. Koska huomenna mulla ainakin on kirjotettavaa. En vaan tiedä saanko kirjotettua siitä silti huomenna.

Mutta tänään, tänään on aika laittaa taas vähän reseptejä. Ite asiassa kolme ihan hurjan helppoa sekä yksi vähän vaikeampi, joista yhtäkään en kirjottanut itse, mutta jotka oli kaikki oikein kelpo reseptejä. Asiaan siis. Paitsi että ainiin, antakaa anteeksi, tänään jotkut kuvat ei oo kauhean hyviä.

Ensimmäisenä tämä, koska lupasin sen viime kerralla. Tein siis ensimmäistä kertaa itse tuorepastaa, ja se oli niin kauhean helppoa että ihmettelen etten oo ennen kokeillut. Reseptin löysin siis täältä, mutta laitan sen nyt tähänkin.

Serves 4
by Deborah Mele


Egg Pasta:
3 Extra Large Eggs

2 Cups All-Purpose Flour


Mound the flour onto a large board, making a hollow in the center. Break the eggs one at a time, mixing the egg into the flour with a fork. Once all the eggs have been incorporated into the flour, begin to knead with your hands until the dough is stiff and elastic. Cover with plastic wrap and let sit 30 minutes before using.

Siihen loppui resepti, mutta jatkoin kaulimalla taikinan piitkäksi ja tosi ohueksi pöydälle ja en leikkaamalla siitä suoraan tuollasia nauhoja kuten harhaanjohtavasti voisi tuosta kuvasta olettaa, vaan tein siitä ensin tällaisen nyytin. Kaulitseminen otti vähän käsiin, taikina oli niin venyvää että vaati pitkän kaulinnan. Luulisin että tässä on nyt melkoisen tärkeää että se taikina on ohut.

Sitten leikkasin siihen tuollasiksi palasiksi ja kun avasin ne, tuli siitä nuo nauhat. Sitten keitin kiehuvassa vedessä muutaman ehkä 4 minuuttia. Helppoa, eikö? Kaikkein parhaat asiat on yleensä yksinkertasia, oon huomannut. Se on minusta kauhean hienoa.

Laitan myös tuon tomaattikastikkeen ohjeen, koska sekin oli hirmu helppo. Muistelinki että Sanna joskus puhui jostaki mystisen helposta tomaattikastikkeesta. Tämä lienee sen sukulainen ainakin.

5 Minute Tomato Sauce

Makes 4 Cups
by Deborah Mele


1 28 Ounce Can Imported Diced Italian Tomatoes (Or 1 26.5 Ounce Box Pomi Brand Chopped Tomatoes)

2 Cloves Garlic, Finely Minced

2 Tablespoons Extra Virgin Olive Oil (Decrease To 1 Tablespoon If Wanting To Make A Lower Fat Version)

Salt & Pepper To Taste

3 Tablespoons Finely Chopped Basil

Dash Of Red Pepper Flakes (Optional)


Heat the oil in a heavy saucepan over medium heat, and add the garlic. As soon as the garlic begins to sizzle, but before it takes on color, add the tomatoes. Turn the heat to high, and as soon as the sauce begins to bubble, turn back down to medium low.

Season with salt and pepper, and red pepper flakes if you are using them, and add the basil. Cook for another minute of two and remove from the heat. Use for any purpose that you would use your usual tomato sauce, whether it is to top pasta, in baked casseroles or for vegetables.


Minä en laittanut red pepper flakes, koska ei ollut. Sitten eteenpäin!

Seuraavaksi yksi lempparilounaistani kaikkien syömieni lounaiden joukosta. Avokado-comte -voileipää ja mozzarella-tomaatti -salaattia. Nommm, kolme m-kirjainta, niin hyvää se on. Voi siihen varmasti käyttää jotakin muutakin juustoa, minä vain tykkään comtesta ihan kauheasti ja sitä sattui olemaan viimeksi kun tätä tein. Lounaaksi se on juuri sopiva, mutta päivälliseksi se ei käy, siihen se on liian kevyttä ollakseen päivällinen. Vaatii tietenkin kypsän avokadon ja hyviä tomaatteja ollakseen parhaimmillaan, mutta ei toki pidä itkeä jos ei satu olemaan maailmanparhaita aineksia. Kyllä niistäkin jotakin aina saadaan aikaan. Vaikka tulee siitä parempaa jos on hyvät ainekset. Hyvän ruoan kulmakivi on laadukkaat ainekset - hyvänkään kokin on vaikea saada aikaan herkullista ateriaa huonoista aineksista, mutta ei tarvitse olla hyväkään kokki saadakseen aikaan huippuaterian hyvistä aineksista.

Avokadoleivän osaatte varmaan itekin koota jos haluatte, mutta salaattiin voin antaa reseptin. Se on tuolta samalta sivulta kuin pasta ja tomaattikastikekin. Tämä salaatti on oikeasti ihan hirveän hyvää, jos yhtään tykkää mozzarellasta ja tomaateista. Ja basilikasta. Hurjan helppo tämäkin, katsokaa nyt mitä sanoin siitä yksinkertaisuudesta.


Insalata Caprese

Serves 4
by Deborah Mele


4 Ripe Tomatoes

2 Balls of Fresh Mozzarella (Buffalo Preferred)

Salt And Pepper

Olive Oil

Fresh Basil


Slice the tomato and mozzarella into bite sized pieces and arrange attractively on each plate. Garnish with fresh basil, drizzle over each plate some good Italian olive oil, season and serve.

Näiden lisäksi tein eilen myös jätskiä itse, koska tein sitä viimeksi viime kesänä ja tuntui että ehkä olisi kivaa tehdä uudelleen. On vaan vähän harmi, että vaniljatangot maksaa täällä niin paljon, tulee paljon halvemmaksi ostaa valmisjäätelöä kaupasta vaikka ostaiski jotaki erikoista. Mutta on silti välillä kiva tehä ite. Ohje on Davidilta, hänen blogiaan seuraan päivittäin.

Vanilla Ice Cream
from David Lebovitz

About 1 quart

Everyone should gave a great recipe for Vanilla Ice Cream in their repertoire. Here's mine, which you'll want to serve with anything from a freshly-baked pie or just covered with dark, bittersweet chocolate shop and toasted nuts.

1 cup milk

A pinch of salt

3/4 cups sugar

1 vanilla bean

5 egg yolks

2 cup heavy cream

A few drops of vanilla extract

1. Heat the milk, salt, and sugar in a saucepan. Split the vanilla bean lengthwise and scrape the seeds into the milk with the tip of a paring knife. Add the bean pod to the milk.

2. Stir together the egg yolks in a bowl and gradually add some of the warmed milk, stirring constantly as you pour. Pour the warmed yolks back into the saucepan.

3. Cook over low heat, stirring constantly and scraping the bottom with a heat-resistant spatula until the custard thickens enough to coat the spatula. Strain the custard into the heavy cream. Rinse the vanilla bean and put it back into the custard and cream to continue steeping. Chill thoroughly, then remove the vanilla bean and freeze in your ice cream maker according to the manufacturers instructions.

Minun jäätelöllä meni kyllä reilusti kauemmin kuin neljä tuntia, mutta se taitaa olla aika paljon pakastimestakin kiinni. Vähän vähemmän laittaisin ehkä sokeria seuraavalla kerralla, koska nyt se oli minusta himpun verran liian makeaa. Ainiin ja te (kuten minä) joilla ei ole jätskikonetta, tarttette kenties myös tämän.

Tänään vihdoin päätin että nyt! ja laskin kaksi tuntia matikkaa. Se ei ollut yhtään mieltäylentävää, ite asiassa tulin siitä vain vähän harmistuneelle tuulelle. Jotta jaksaisin, lohdutan itteäni ajatuksella että vain vielä yksi vuosi. Yksi lyhyt vuosi vain, aika ohimenevä.

Lopuksi vielä kissankelloja takapihan takaa, koska ne ovat niin kesäisiä ja kauniita. Lohduttavia myös, sillä vaikka onkin kylmä, täytyy silti olla kesä sillä muuten ei olisi kukkia ja niin tavattoman kaunista. En muistanut että kesä on tällainen.

In which she feels excited about food again.

Ja niin kävi. Olin Suvilla myös keskiviikkona ja torstaina. Ei se oikeastaan työltä tuntunut lainkaan. Ja heillä on niin kaunis koti että sinne oli aina ilo tulla. Päivillä, Suvin äidillä on silmää sisustamiselle ja väreille, jota ihailen kovasti. Kuvasin vähän lisää keskiviikkona ja Suvin hauskuuttamiseksi kuvasin tällä kertaa myös koiraa.

Se on Esteri, minikokoinen shetlannin lammaskoira. Toivottavasti kirjotin sen oikein. Ja katsokaa nyt nuita unikkoja nuissa vaatekaapeissakin, eivätkö ole kauniit. Huh.

Hetkeä myöhemmin huomattiin että Tyyne nukkuu keskellä olohuoneen pöytää olevalla hedelmävadilla, tai en oikein tiedä miksi sitä kutsuisi. Tuollasessa kuitenkin, näettehän. Hassu otus. Ainiin ja tiedättekö, Sanna-kissa ei pelännykään mua enää torstaina. Olen punnittu ja turvalliseksi havaittu. Siitä kertoo se että sain hurjasti puskemisia kun harjasin.

Keskiviikkona kävin Sannalla kattomassa hurjan hyvän kokkausleffan nimeltä No reservations, tykkäsin siitä kovin. Se sai mut innostumaan kokkauksesta taas uudella tavalla aivan, mikä on hyvä. Paitsi sen kannalta että mun pitäis alkaa kertailemaan matikkaa piakkoin syksyn kirjotuksia varten.

Sen elokuvan innottamana teinkin perjantaina pastaa itse ja tomaattikastiketta ja sitä paitsi siitä on kamalan kauan ko oon viimeksi syönyt sellasta. Hassua miten oon muutenkin sivuuttanut italialaisen ruoan aika vähällä huomiolla, enkä yhtään tiedä miksi. Kattokaa nyt tätäkin sivua! Nomm. Kirjotan siitä pastanteosta seuraavalla kerralla, koska enskerralla mukaan tulee myös mozzarellasalaatti ja ne sopivat hyvin samaan postaukseen. Ja oon nyt niin hurjan ihastunut nuihin lautasiin että tässäkin postauksessa ne on mukana. Mutta eikö teistä? Zen-lautaset, hehe.

Pastan kanssa laitoin fenkoli-retiisi salaattia, jonka ohje oli toisessa niistä Jamie Oliverin kirjoista, jotka mulla on lainassa. Se oli mukavan rapeaa. Tarttisin salaateissa vähän harjotusta ja uusia reseptejä, teen nykyisin aina melko samanlaista.

En tiiä oonko koskaan kuluttanu yhellä kauppareissulla yhtä paljon rahaa kuin eilen. Huh. Oli niin monta vähän kalliimpaa ostosta kerralla, niinkuin oliiviöljy ja parmesaani. Ostin Stockmannin edestä myös kirsikoita, mansikoita ja herneitä. Mansikat ja kirsikat on jo melkein loppu, mutta herneille pitäisi keksiä jotakin. Ehkä niistä saisi hyvän keiton, siinä isossa Culinaria Ranskassa, jonka muuten tiputin eräänä epätavallisen kömpelönä päivänä varpailleni, muistan olleen joku hyvänoloinen resepti siihen. Ajattelin tehä huomenna myös vaniljajätskiä, sen kanssa mansikat ja kirsikat olis varmasti niin hyviä että huh. Jos niitä on sillon enää.

And remember this picture from Amélie? Well, I had to try, too. You wouldn't even believe how difficult it is to photograph your own ear.

Eilen kävin vihdoin ostamassa myös tämän Neuhausin suklaarasian. Tavallisesti en olis millään raaskinut, koska Neuhaus on tavallisesti niin kallis ja laadukas (pakkauskin sen kertoo), mutta koska ne on nyt alennuksessa Stockmannilla, tein poikkeuksen. Enkä yhtään ihmettele miksi ne tavallisesti maksaa niin paljon. Hyvänen aika sentään sitä makua. Neuhaus on selvästi joku mun uusi suosikki, tälläkään kertaa se ei pettänyt odotuksia. Ja katsokaa kuinka kauniitakin ovat.

Lopuksi vielä muutama mansikka, koska ovat niin hyviä ja makeita nyt. Ja myös muistuttamaan siitä että on kesä. Joko te ootte syöneet ensimmäiset kotimaiset mansikkanne?

I looked in the closet, there was Donovan

Oho, huomasitteko? Tänäänhän oli lämmin! Vaikka vähän satoikin. Mutta takkia ei tarttenut enää! Ehkä vesimelonit uskaltaisi jo viedä ulos. Ehkä.

Eilen ja tänään olin taas vahtimassa Suvia (joka onkin mun serkku eikä pikkuserkku. Hups.) ja meen sinne vielä huomenna ja kai myös ylihuomenna. Onhan se ihan mukavaa vaihtelua välillä, vähän väsyttää vaan herätä aikasin kun en koskaan malta mennä nukkumaan. Mutta mua suorastaan hämmästyttää miten kiltti se tyttö on. Vielä. Ja samalla huomaa miten vanha itestä on yhtäkkiä tullut. Missä välissä minusta tuli näin suuri ja vanha? Millon musta tuli se joka sanoo että syödään ensin leipää ja sitten piirakkaa eikä toisinpäin? Huh. I'm old.

Then something different, look what I found on the street while running to the bus stop the other day. I collected buttons when I was little. Maybe I'll take a photo of them buttons some day.

Tein viime perjantaina appelsiinikakkua muutellen vähän sen aivan loistavan kahvijuustokakun ohjetta jonka sain Liisalta. Laittaisin muuten ne loputkin kuvat ja reseptin, mutta "miksi korjata sitä mikä ei ole rikki" päti taas, vaikka tämä olikin kokeilu eikä korjaus, eikä siitä tullutkaan ihan niin hyvää kuin miltä se näyttää ja mitä olisin oikeastaan halunnut. Mutta jos tykkäätte appelsiinituorejuustosta ihan Hirveästi, niin sitten voin kyllä antaa sen ohjeen. Tämä maistui aika paljon nimittäin sille.

Tämä kuva ei nyt ehkä ole mikään maailmanvoittaja, mutta tässä näkyy se piirakka ihan, ei pelkkiä koristeita, siksi tämä. Keksipohja. Sisältä se oli vähän juustokakkumaista ja päällä on nektariinia hyytelöityneenä. Mikä ei lainkaan oo yhtä kammottavaa kuin hyytelö mansikkakakkujen päällä, mikä on minusta hienoa. En oikeastaan ymmärrä miksi mansikkakakun päälle aina laitetaan hyytelöä, kyllähän ne mansikat siinä muutenkin pysyisivät. Ehkä sillekin on jokin selitys joka vielä joskus selviää.

Näitä laitoin kakun päälle kun olivat niin saman värisiä. Näitä, siis ananaskirsikoita. Mansikoista puheenollen, jotkut näistä maistuu aika paljon niille. Toiset taas maistuu vaan väkevälle ja pahalle. Mutta oli ne aika kauniita siinä keltaisen kakun päällä, täytyy sanoa.

Sitten lopuksi vielä headless cat. Kuva ei ole kauhean häävi, mutta kattokaa nyt, headless cat is headless! Goodness miten paljon riemua tästä irtosi. Ehkä tämä ei silti kerro mitään kauhean oleellista mun huumorintajustani. Eihän.

Tänään tein paprikaista kikherne-porsas tagiinia, jonka keksin puoliksi omasta päästäni. Siitä tuli melko hyvää vaikka ite sanonkin, puoliksi, mutta siitä kerron ehkä toisella kertaa. Kuvasin eilen myös mung-papuja ja tein niistä keiton, mutta sitä en jostain syystä kuvannut. Pavut on minusta hurjan kauniita, niistä varmaan vielä joskus kirjoitan.


Hmm, July the 1st already? I command some summer fun to happen soon, please. Where are all the night walks and sleepovers and ice cream and such. Where!