En oo ihan varma että pidän tästä käänteestä irrelevanttiin täällä blogissani. En jotenki jaksa keskittyä tarpeeksi että kokoaisin ajatuksia tarpeeksi, että saisin jotain kauhean yhtenäistä aikaan. Mutta kertokaa ihmeessä, mitä te tykkäätte näistä joulukuun postauksista tähän mennessä? Kun teitä nyt vaikuttaisi siellä sittenkin olevan.
Tänään päätin että joulukuun seittämäs ansaitsee kuvan jonka kävin ottamassa muutama tunti sitten, ja sen jälkeen irrelevanteista irrelevanteimman: listan asioita, joka ei vaadi mua ajattelemaan niin paljoa että kaikki liittyisi yhteen. Paitsi että hei, tehdäänkö siitä sittenki what's hot what's not just nyt! Haa hei, tehdäämpä sittenkin.
What's hot:
- Nuo lumihiutaleet! Ne oli ihan mahtavia, valtavan kauniita ja sit välillä oli musiikkia ja ne sytty ja sammu tietyn kaavan mukaan. Tältä siis näytti tänään Rockefeller centerissä, ko lopulta pääsi kyynärpäimään tiensä kaikkien niiden ihmismassojen läpi. Oli siellä myös se kuusi, sen valot sytytettiin viime keskiviikkona, mutta eipäs sitä vielä.
- Se, että meillä tässä pienessä suomalaisessa kodissa joulu on varsin ihastuttavan ajoissa - tänään paistettiin kinkkua ja tehtiin uunijuureksia ja sienikastiketta. Tämä lähinnä sen takia, ettei täällä oo kukaan tekemässä saatika syömässä kinkkua sit jouluaattona. Uunijuureksista olin ihan erityisen ylpeä, koska jopa Nil-- Eee, Max, oli niistä ihan valtavan impressed ja kehui kovasti.
- Peppermint bark. Tummaa suklaata, jonka päällä valkosta, jonka päällä piparminttuhilettä. Oh nom.
- Soitin tänään kampaajalle! Uskalsin soittaa kampaajalle! Soitin nykissä englanniksi kampaajalle!
- Ne lokerot, joihin meillä tulee alakerrassa posti, ja Louis, mies joka etsii paketit varastosta, jos niitä on tullut.
- Maikki ja Max. En voi muuta sanoa. Välillä aina itkettää miten valtavan ystävällisiä ne on.
- Jelly Bellyt yhäkin. Aijai.
- Eräs syvempi miete, jonka ansiosta täältä lähteminen on vähemmän vaikeaa.
- Yllätyksellinen palkka, jota luulin ettei enää tulekkaan, mutta tuli silti ja nyt voin ostaa mekon. Tai villatakin. Tai jotain muuta mitä vielä haluaisin, kutenn.. kuivattuja chilejä. Vaahtokarkkeja.
- Timessä oli arvostelu The Princess and the Frogista, ja ylistivät maasta taivaaseen. Oli mukava lukea että siitä tykätään noin yleisestikin.
What's not:
- Se, että just nyt kun oon saanut ensimmäisen ystäväni täältä, just nyt ko oon ollu täällä sen verran kauan että tunnen voivani olla täällä kotona lähes miten tykkään, tarkottaen ettei mulla oo sitä tunnetta että haluaisin piiloutua huoneeseeni tai salata mitään (ei täällä tosin oo ollukkaan paljon ollenkaan, toisin ko Ranskassa) eikä muutakaan sellasta, just nyt ko tuntuu että alan reipastua ja rakastua tähän kaupunkiin yhä enemmän, mun täytyy lähteä kotiin. Niin. Pyllystä.
- Se, miten paljon mun oikeaan jalkaterään sattuu ko kävelen.
- Se, etten millään muista mitä kaikkea oikeasti haluan vielä tehdä täällä, en myöskään mitä mun pitää hankkia mukaan täältä. Listoista ei jostain syystä oo kauheesti apua tällä kertaa.
- Se, etten millään ehdi tehdä kaikkea mitä vielä haluaisin tehdä.
- Se, etten vieläkään osaa vastata "good how are you" ko multa kysytään että mitä kuuluu.
- Se, etten koskaan ehi juoda yksin maitopurkillista loppuun ennen viimestä käyttöpäivää. Hyvä maito hukkaan menee.
- Paahtimien surkeat puhdistussysteemit. Miksei kukaan keksi hyvää ja helppoa tapaa puhistaa paahin muruista. Se vetojuttu ei tasan auta yhtään mitään, ettäs tiedätte.
Plus extra: Max harjottelee ranskaa olohuoneessa jonkun tietokoneohjelman kanssa ja kuolen nauruun täällä omassa huoneessani. Ei siksi etteikö se osais, mutta sen takia ko se tahallaan hassuttelee. Tietokone ensin toistaa l'anglais, Max sanoo l'anglais. Sitten toistetaan jotakin muuta, sitten tietokone kysyy "can you say english in french?", Max sanoo "no.". Tietokone sanoo "non, monsieur" ja pyytää toistamaan, Max sanoo "no mössö".
